Alakerta | Juhani Eskola /juhani.eskola@koillissanomat.fi
Taas on suomalaisella työläisellä lupa juhlia.
Suomalaisen raskas työ vaatii raskaat huvit. Kun on juhlan paikka, siitä otetaan kaikki ilo irti. Tosin ilo voi olla vähän väärä sana, mutta ainakin työväen juhlassa tempaistaan reipas känni.
On merkillistä, että yksi tietty päivä vuodessa oikeuttaa käyttäytymään kuin porsas. Toisaalta porsaankin käytös on asiallisempaa kuin monen suomalaisen miehen vappurituaalit.
Työväen juhlapäivän aatto on vielä monille työpäivä. Heti työpäivän päätteeksi suomalainen työläinen ryhtyy juhlimaan työväen juhlapäivää.
Hän avaa viinapullon ja siemaisee siitä pitkän kulauksen – ihan vaan yleisesti ottaen työn kunniaksi.
Toinen siemaus menee itselle – suomalainen työmies luulee olevansa kovakin työntekijä.
Totuus on kuitenkin se, että suomalaisen työmiehen etujärjestö on pitänyt huolen siitä, ettei Suomessa työssä rasitu.
Työpäivät ovat lyhyet ja lomat pitkät verrattuna moniin muiden maiden kansalaisiin.
Esimerkiksi suomalaisen työmiehen parjaamien turkkilaisten, jotka härmäläisten mielestä jahtaavat pitkät päivät vain naisia, työviikot ovat keskimäärin yli kymmenen tuntia suomalaisjobbaria pidemmät.
Miten on suomalaisduunari, miltä kuulostaisi säännölliset 50 tunnin työviikot?
Kun työläinen saa vappuaattona kumottua ensimmäisen pullon viinaa, hän alkaa laulamaan.
Erityisen mieleen ovat surulliset värssyt, jossa voivotellaan elämän kovuutta.
Tömpsy lisää ja on aika puhua syvällisiä. Vaimo saa kuulla, kuinka työ on raskasta, palkka huono ja pomo aina väärässä.
Lapset saavat puolestaan tietää, että kaikki taskuraha pitää ansaita työllä. Armonpaloja ei maailmassa tunneta, vaan kaiken joutuu ansaitsemaan tekemisillään.
Kippis ja kulaus.
Työväen juhlan aattoilta alkaa olla parhaimmillaan, mutta raskaan työn uuvuttama työläinen väsyy.
Veto on pois. Työ on vienyt mehut tältä pohjoisen maan selkärangalta. Ryypätäkään ei yömyöhäiseen jaksa, kun työ vie kaikki voimat.
Suomalaisen työläisen kaikista kummallisuuksista huolimatta, hyvää työväen juhlaa itse kullekin koillismaalaiselle.
Juhani Eskola