Tällaisena eläkeukkona olen yrittänyt vältellä liikaa työn tekemistä. Viikonloppuisin se yleensä onkin onnistunut, viikonloppumenot olen yrittänyt karsia minimiin.
Mutta arkiviikot ovat sitäkin kiireisimpiä tuolla syrjässä, Suomen etelälaidalla. Maanantaina kun menin bussilla Ouluun, oli joku pikkulentsikka rikkonut laskutelineensä Oulunsalon kiitoradalla. Helsingistä tuleva kone kääntyi takaisin iltayhdeksältä jossain Jyväskylän paikkeilla ja niinpä piti etsiä yöpaikka. Aamulla sitten viittä vaille kuusi lähtevään koneeseen. Neljän tunnin nukkumisen jälkeen.
Aikamoista tervanjuontia oli sitten tiistaipäivä. Kello kymmeneltä kaksi päällekkäistä valiokuntaa, kahdeltatoista kolmas ja neljältätoista täysistunto. Iltapäivä-neljältä Kelalle arpomaan pääjohtajaa, ja vielä seitsemältä ministeri Rehulan tapaaminen sote-asioiden merkeissä. Keskiviikkona Mauri Pekkarisen järjestämä sote-seminaari, sitten kolme valiokuntaa, täysistunto, ministeri Lindströmin tapaaminen puoli viideltä ja vielä valiokunnan vierailu Eläketurvakeskukseen.
Torstai oli jo vähän helpompi: aamusta lääketeollisuuden tapaaminen diabeteslääkkeiden merkeissä, sitten nuo kolme valiokuntaa, ryhmäkokous klo 14, täysistunto klo 16 ja maatalouspoliittisen työryhmän ja ministeri Tiiilikaisen tapaaminen klo 17. Jo seitsemältä pääsin kämpille ja kerkisin sulattamaan jääkaapin, joka oli sitten helmikuun kerännyt pakastelokeroonsa melkoisen jään. Siinä unohtui tämän jutun kirjoittaminen, kun takaraja olisi kai ollut perjantaina aamupäivällä.
Tämän viikon asioista tärkeintä oli sote – kuten koko tämän syksyn kaikilla viikoilla tähän asti ja tästä eteenpäinkin. Vielä perjantaiaamunakin oli Keskustan ryhmän sote-seminaari, jossa kuultiin ministeriöiden kaavailuja tulevasta omaisuudenjaosta kuntien ja maakunnan kesken.
Kun noita kansanedustajien keskusteluja sotesta kuuntelee, ei voi mitenkään välttyä ajatukselta, että edustajat eivät ole yhtään lukeneet kesällä julkistettuja lakiehdotuksia perusteluineen. Tämä hallituksen lakipakettihan tuli julki jo kesä-heinäkuun vaihteessa, näpäkkä 800 sivua tekstiä. Edustajat jurraavat Ilomantsin ja Pihtiputaan asioissa, eikä heillä tunnu olevan hajuakaan siitä, mitä sotessa oikeasti tulee tapahtumaan.
Ei kaikkia asioita kyllä olekaan vielä selvitetty. Sosiaali- ja terveysvaliokunta retkeili edellisviikolla Posiolla ja Kuusamossa, ja tältä matkalta edustajat kokivat kaikkein mieliinpainuvimmaksi asiaksi – Korouoman retken ohella – Kuusamon kaupunginjohtaja Jouko Mannisen esityksen kaikesta siitä epätietoisuudesta, mikä liittyy soten tukipalveluihin. Mannisen esitys toi monelle ensi kertaa eteen sen tosiasian, että tehtävien siirto maakunnille ei suinkaan ole mikään pelkkä lainsäädäntöjuttu.
Kuluneen viikon toinen merkittävä asia oli ajankohtaiskeskustelu suomalaisista ääriliikkeistä. Suurin osa käytetyistä edustajien puheista oli asiallisia: rikollinen ja ihmisarvoa loukkaava toiminta ei ole missään mielessä hyväksyttävää. Toki tälle ajalle tyypillisiä letkautuksiakin kuultiin, mutta eiköhän ne jouda jäämään omaan arvoonsa.
Kolmanneksi merkittäväksi asiaksi viikolta nostan hallituksen esityksen yrittäjävähennyksestä. Keskusta piti asiaa esillä runsaasti ennen vaaleja, ja nyt se on toteutumassa. Yksinyrittäjille, elinkeinonharjoittajille, maa-, metsätalous- ja poroyrittäjille vähennys on kädenojennus ja osoitus siitä, että jokaisen pienyrittäjän työtä arvostetaan.
Tällaista kirjallisuutta tässä nyt, Aleksis Kiven päivänä 10.10.