Alakerta | Eliisa Aikkila / eliisa.aikkila@koillissanomat.fi
Koillismaalaisen kesäinen mielimaisema löytyy eittämättä vesistön äärestä, mielellään tyynen järven rannasta. Näin voi päätellä ainakin Koillissanomien Facebook-sivulla heinäkuun alussa julistetusta leikkimielisestä #kesä2015koillismaalla-kuvakisasta, johon saa lähettää kesän suosikkihetkiään. Kuvia on tullut kilpailuun erittäin ahkerasti, jo lähemmäs 70 otosta, ja kisaa on yhä jäljellä. Huomionarvoista on, että lähes viidessäkymmenessä näistä kuvista on joko pääosassa tai vähintäänkin sivuroolissa vesistö, valtaosassa kuvista nimenomaan tyyni järvi. Ja kyllä vain, juuri peilityynet vedet ovat kerryttäneet myös eniten tykkäyksiä.
Rupesinkin pohtimaan, mikä järvimaisemassa ihmissilmää oikein viehättää. Onko kyse vuosisatojen saatossa kertyneestä rakkaudesta kalaisia järviä kohtaan, vaiko ehkä juomaveden tuomasta turvasta? Tai kukaties luonnollinen kaipuu veden viereen kulkeutuu kaukaa esihistoriasta, kun ihmisen esi-isä räpylöineen eli vielä pinnan alla.
Olipa selitys mikä tahansa, tieteellisesti varmaa ainakin on, että järvimaiseman ihailu tekee hyvää niin sielulle kuin ruumiillekin. Luonnossa vietetyn ajan on todettu laskevan verenpainetta ja parantavan suorituskykyä.
Tuhansien järvien maassa tuleekin kenties liian harvoin ajatelleeksi, miten hienojen maisemien äärellä asumme. Kauneudelle voi turtua, kun se on jokapäiväistä. Onneksi kesäkuvakisan sato ja eräs haastattelemani metsäterapian kehittänyt japanilainen lääkäri antoivat minulle muistutusruiskeen: lääkäri oli Kuusamon reissullaan äärettömän ihastunut järviin. Japanissa hänen mukaansa törmää vain hyvin harvoin tyyneen veteen, joten peilimäinen vedenpinta hänen mukaansa oli erityisen rauhoittava kokemus.
Käytetäänhän sanaa tyyni kuvaamaan myös ihmisen mielenmaisemaa: tyyni ihminen on levollinen, rauhallinen ja tasapainoinen, lempeä ja leppoisa. Tyyni ihminen voi hyvin. Tyyneys on tavoiteltava olotila: nykyajan kiireisessä maailmassa itse kukin voisi varmasti paremmin, jos saisi tyyntyä hetkittäin.
Niin, kun parhaita kesämuistojaan miettii, kyllä ne usein löytyvät veden läheltä, järvenrantamökin terassilta tai (tänä kesänä tosin harvemmin) uimarannalta. Ja löytyypä myös kännykkäni taustakuvasta itse kuvaamani järvimaisema. Vaikka arjen aherruksen keskellä ei joutaisikaan veden ääreen, voi muistorikasta tai muuten vain kaunista kuvaa vilkaisemalla tyyntyä hetkeksi ja kenties illalla suunnata järvenrantaan rauhoittumaan.
Eliisa Aikkila
eliisa.aikkila@koillissanomat.fi