Mitä sinä harrastat? Tähän kysymykseen voi vastata listaamalla lukemattomia eri asioita, sillä omien harrastusten määrittely on täysin ihmisestä itsestään kiinni. Mutta entä jos kysyn vähän eri tavalla. Tuottaako sinun harrastuksesi iloa itsesi lisäksi myös muille?
Kuusamon Näyttämön Kolmen naisen koukussa -näytelmää seuratessani pohdin, millainen harrastus näytteleminen oikein on. Mikä saa harrastajateatterin näyttelijät nousemaan lavalle katsojia viihdyttämään kerta toisensa jälkeen?
Välillä näyttelijä saa paistatella roolihahmossaan täyden katsomon edessä. Toisena päivänä sade piiskaa taivasalla näyttelevien kasvoja ja yleisössä istuu sadeviittaan kääriytyneenä vain jokunen sinnikäs kulttuurinnälkäinen. Suurmenestys ei ole siis illasta iltaan taattu, valitettavasti.
Näyttelijät uhraavat ison osan kesästään harrastuksensa parissa. Vai ovatko he uhrautujia? Tuskin ovat, sillä oletettavasti näytteleminen on heille mieluisaa ja palkitsevaa tekemistä, vaikka olosuhteet eivät aina olisikaan mitä loisteliaimmat.
On hienoa, jos itselle nautintoa tuova harrastus on sellainen, että se ilahduttaa muitakin. Harrastamisessa ei ole kyse vain omasta hyvinvoinnista huolehtiminen, kun sen antimista pääsevät nauttimaan myös ulkopuoliset.
Omat taidot ja hyvät ideat on hedelmällistä jakaa yhteiseksi ihmeteltäväksi. Jakaminen menee kuitenkin hyvin helposti pieleen, jos taustalla kajastaa ylpeyttä: ”katso minua, näin taitava olen”.
Oman osaamisen ja harrastuneisuuden esiintuominen on aidosti hyväksi, kun se tulee luonnostaan ja vailla tarvetta pönkittää omaa egoa.
Harrastuksia ei ole syytä luokitella paremmuusjärjestykseen sen mukaan, kuinka laajalle joukolle niistä on hyötyä ja iloa harrastajan ohella. Sillä lisäähän mikä tahansa mieluisa harrastus yksilön hyvinvointia, mikä heijastuu myönteisesti koko yhteisöön.
On kuitenkin tarpeellista pohtia, mitä ja miksi harrastaa. Omaksi vai muiden hyväksi, vai sekä että? Jääkö harrastukseen liittyvistä tekemisistä jotakin pysyvää? Hiljattain lukemassani romaanissa todettiin herättelevästi, että se minkä tekee vain itseään varten on hetkellistä, mutta muiden hyväksi tehty jää elämään.