Kolumni

Ulla Parviaisen kolumni: Punakentässä hopeinen juokseva poro, jonka yläpuolella kultainen revontuli -Porovaakuna täyttää 60 vuotta

-
Kuva: Mikko halvari

”Punakentässä hopeinen juokseva poro, jonka yläpuolella kultainen revontuli”- Näin kuvaili Kuusamon kuntavaakunan suunnittelija Kaj Kajander vaakunaehdotustaan vaakunan suunnittelukilpailussa yli 60 vuotta sitten.

Kuusamon kunnanvaltuuston jäsenet olivat vakavan paikan äärellä tammikuussa 1959. Kymmenen vuotta aikaisemmin oli tullut voimaan laki, joka antoi mahdollisuuden hankkia kunnalle oman vaakunan. Aikaisemmin tämä oikeus oli ollut vain kaupungeilla.

Kuusamon valtuusto halusi oman vaakunan. Kunnalla itsellään ei ollut oikeutta päättää vaakunasta, vaan pelkästään esittää sitä heraldiselle lautakunnalle. Lautakunta tarkastaisi, että vaakuna on heraldiikan mukainen ja esittäisi sitä edelleen sisäasianministeriölle vahvistettavaksi.

Kuusamolle piti saada vaakuna, joka paitsi kuvaisi 50-60 -luvun vaihteen nykyisyyttä, peilasi Kuusamon historiaa ja kestäisi kulumatta tuleville sukupolville. Vaakunasta oli järjestetty kilpailu ja sen kautta saatu kolme ehdotusta: poro, ahma ja kuusi.

Voin vain hykerrellä miettiessäni millainen keskustelu on ollut valtuustossa ja julkisuudessa, kun näitä vaihtoehtoja on reposteltu. Poro näytti jonkun mielestä enemmän hirveltä, ahma muistutti karhua ja kuusista oli tehty etelän kuusia. Poromiehet arvostelivat suunnittelijan huonoa eläintuntemusta. Eihän juoksevalla porolla pidä olla häntä luimussa pitkin pyllyä, vaan saparo terhakkaasti pystyssä.

Toki myös punainen pohjaväri oli arvostelun kohteena. Taiteilija Lahja Koivunen piti punaista kilpeä liian koreana. Hänen mielestään Kuusamolle sopi paremmin hillitty sinivalkoinen väriyhdistelmä. Olisikohan taiteilija Koivunen ennakoinut, että heraldiikan mukaiset metallit nousevat kymmenien vuosien kuluttua riidan aiheeksi kultakaivoshaaveilujen myötä.

Toisaalta punaisen arveltiin sopivan enemmän toisenlaista poliittista väriä edustavan kunnan vaakunaksi. Joidenkin mielestä ehdotettu sininen pohja olisi ollut mitäänsanomaton ja saanut poronkin näyttämään peltoporolta.

Valtuusto äänesti asiasta. Ensin äänesti siitä, siirretäänkö päätöstä tuonnemmaksi. Lopulta valtuusto äänestäen päätti poron tulevan vaakunaan, mutta päätyi kuitenkin vielä odottamaan suunnittelijoiden Kaj ja Terttu Kajanderin valtuuston päätöksen pohjalta laadittua uutta, korjattua versiota.

Kun uusi luonnos saatiin, punainen pohjaväri kelpasi sittenkin paremmin kuin sininen ja kukaan ei enää tainnut muistaa kiinnittää huomiota poron saparoon.

Suomen johtava vaakuna-asiantuntija ”kuntavaakunaneuvos” Pekka Granqvist kertoi hauskan yksityiskohdan Kuusamon vaakunasta. Kuntaliitossa vaakuna-asioista vastannut Granqvist sai sapiskaa Kaj Kajanderin tyttäreltä Kuntaliiton seinällä olevan vaakunan huonosta toteutuksesta. Poron silmä oli huono.

Kun vaakuna on kolmivärinen, toteutus ei ole Kajanderin suunnitelman mukainen. Punaisella kilvellä kultaisten revontulien alla juoksevan hopeisen poron silmän pitää olla tumman harmaa ja näin poiketa sävyltään hopeasta.

Sisäasiainministeriö vahvisti Kuusamon vaakunan 23.11.1959. On syytä kiittää suunnittelijoita ja silloisia valtuutettuja hyvästä päätöksestä, sillä he tekivät yhden Suomen tunnetuimmista kuntavaakunoista.

Kuntalogoja tulee ja menee, mutta vaakunat säilyvät.