Alakerta | Vappu Jaakkola / toimitus@koillissanomat.fi
Puhelin hälisee sitä samaa helinää kuin joka arkiaamu. Tuo sinänsä nätti helinä tuo pääni päälle yhtä mustanpuhuvan pilven kuin Ihaalla. Typerä sävelmä aiheuttaa kylmiä väreitä ja kiirettä hamuta puhelin yöpöydältä, sammuttaa herätys ja nousta sängystä. Ei, napautankin torkkua ja lupaan itselleni taas vähän lisäaikaa pitää silmiä kiinni peiton lämmössä.
Kymmenen minuuttia, helinää, kulmien kurtistus ja vaivalloinen napautus. Hiljaisuus. Minuutit, helinä, napautus. Hiljaisuus. Kaksi tai kolme toistoa. Olen illalla säätänyt viimeisen helinän todelliseen herätysaikaan. Herään siis tahallani aiemmin saadakseni raa’an herätyksen jälkeen nukkua vielä, mutten myöhästy. Kätevää.
Harmi vain, että lukiessani Iltalehden nettisivuilla maanantaina julkaistua terveysjuttua ”Karista nämä kolme haitallista unitapaa” tunnistin itseni. Kolmesti. Science News -terveyssivustolta Iltalehden poimimissa uneksijan paheissa ensimmäisenä mainitaan torkuttaminen. Check.
Toisena vaihteleva nukkumaanmenoaika. Jep, vaikea sanoa mitään jokailtaista nukahtamisaikaa. Olen ympärivuotinen iltavirkku-aamutorkku. Lomallahan se ei haittaa, mutta nämä kesätyöpäivien aamut ovat kuin ahdistavan aikaisten kouluaamujen peilikuvia.
Kolmantena Iltalehden listassa on se, että unensaanti on tärkeysjärjestyksen hännillä kaikkien muiden tehtävien jälkeen. Tutulta kuulostaa, valitettavasti. Illan hauskuus aamun kurjuus vai miten ikinä sanotaankaan. Tunteja vuorokauteen tahtoisi lisää, kun ei millään haluaisi siirtää elintärkeitä turhuuksia huomiseksi. Unituntien määrä lipsuu helposti alle sopivan kahdeksan.
Elämä kuuluisi rytmittää ja rutinoittaa, sanovat viisaammat. Joka ilta ja aamu pitäisi nukahtaa ja herätä suunnilleen samoihin aikoihin; lomasta, viikonlopusta, arjesta tai muista luonnonvoimista riippumatta. Elimistön tottuessa rytmiin muuttuu sen mielipide aamuherätyksistäkin. Ehkä aamulla kädet ja jalat eivät tuntisi oloaan spageteiksi ja silmät pysyisivät heti suosiolla auki, jos herätysaikaan olisi tottunut vapaapäivinäkin.
Tokkuraolon aiheuttaa herääminen kesken syvän unen. Aivojen sopeutuminen valveillaoloon kestää kauemmin kuin aamuille sopivasta vilke- tai kevyestä unesta herätessä. Torkuttaminen vie usein takaisin uneen, jolloin normaali rytmi häiriintyy ja olo on väsyneempi kuin kerralla ylös noustessa. Varsinkin jos unta palloon on tullut liian vähän tai syvä uni on keskeytynyt.
Stressitasosi kohoaa huomattavasti huonosti nukutun yön jälkeen, kertoo Iltalehti Science Newsin uutisoineen. Lepo on tehokkainta, kun se on tiukasti rutiineissa, unitunneille on riittävästi tilaa aikatauluissa ja herätys tapahtuu kerralla. Ilman torkahtelua. Ehkäpä voisin huomenna kokeilla nousemista ensimmäisellä helinällä.