Alakerta | Emmi Tenkula / toimitus@koillissanomat.fi
Unen tarve vaihtelee ihmisten ja ikäryhmien välillä. Lapset ja vanhukset nukkuvat yöunia lyhentäviä päiväunia, keski-iässä syvän unen osuus alkaa vähetä ja uni kevenee. Toiset tarvitsevat palautuakseen pidemmän ajan kuin toiset, mutta kaikki tarvitsevat unta.
Riittävä ja hyvänlaatuinen uni on tärkeää ihmisen terveydelle. Unessa opitut asiat tallentuvat muistiin, fyysinen väsymys poistuu ja elimistön toimintakyky palautuu. Liian vähän nukkuva altistaa itseään muun muassa masennukselle ja lihomiselle.
Minusta löytyy paljon huonon nukkujan piirteitä. Kun aamulla ei ole edessä aikaista herätystä voin helposti nukkua kellon ympäri. Uni ei koskaan tunnu loppuvan ja maailmasta ei löydy yhtä ihanaa paikkaa kuin oma sänky. Loputtomilla unimaratooneilla yritän korvata itselleni illat, jolloin en aikaisesta herätyksestä huolimatta malta mennä nukkumaan ja lopulta lähden aamulla liikkeelle samoilla silmillä.
Pidemmän pätkän valvottua unirytmin kohdilleen saaminen tuntuu ylivoimaiselta. Hauskassa seurassa iltaa viettäessä aamuherätyksen vaikeutta ei saa palautettua mieleen, vaikka tietääkin myöhemmin manaavansa omaa typeryyttään. Toisaalta nyt on kesä, valoisaa ja jos ei lämmintä niin ei sentään pakkastakaan. Kesäöissä on taikaa, loputtomasti mahdollisuuksia ja lupauksia. On eri asia valvoa kesäisen järven rannalla aaltoja tuijotellen, kuin koittaa pysyä hereillä pimeässä, loskaisessa marraskuun Suomessa. Silloin ainoa asia mikä pyörii mielessä on talviunille painuminen, joten itselleen on helppo antaa anteeksi kesäyön auringon alla valvominen.
Yritän vannoa itselleni parantavani tapani ja muuttuvani tervehenkiseksi unen kohtuukäyttäjäksi. Koetan pitää mielessäni, että jatkuva univaje voi aiheuttaa ihmisille kaikkea tulehduksista diabetekseen, ainakin jos Wikipediaan on luottaminen. Vuorokauden putkeen valvominen vastaa promillen humalatilaa ja rattijuopumuksen alarajakin on alhaisempi, vain puoli promillea. Liian vähän nukkuvaa ihmistä ei siis voi pitää aivan täyspäisenä.
Jokainen vastaa omasta nukkumisestaan ja sillä tavoin terveydestään. On kuitenkin ammatteja, joissa ei voi käydä puoliteholla jatkuvan valvomisen seurauksena. Itse en ainakaan haluaisi olla kovin tokkuraisen lääkärin leikattavana tai nuokkuvan lentäjän koneessa. Tällainen vastuu koskettaa melko harvaa, joten yleisemmin univajeista autoilijaa muistuttaisin; et välttämättä tapa itseäsi, mutta jonkun muun saatat tappaa. Silloin saatat toivoa, että olisit itsekin kuollut.
Emmi Tenkula