Kolumni

Upean eläimen ym­pä­ril­lä pyörii pik­ku­sie­luis­ta po­ruk­kaa - Mikä meitä he­vos­ih­mi­siä vaivaa?

Joku todennäköisesti suuttuu tästä tekstistä. Hevoset ovat niitä harrastaville ihmisille Sydämen asia sen verran suurella s:llä, että melkein mikä tahansa kyseisiä eläimiä edes etäisesti liippaava aihe tahtoo herättää kuohuntaa.

Kirjoitan tämän silti.

Ystäväni ilmoitti minulle muutama päivä sitten ostaneensa kisaratsullensa uusia varusteita. Mikä oli ensimmäinen reaktioni? Oliko se mielenkiinto? Ehkä onnittelin häntä edullisesta hankinnasta? Kaikkea muuta.

En tohtinut ilmaista kantaani kovin suoraan, mutta lähtökohtaisesti suhtauduin hänen ostokseensa epäilevästi. Ystäväni oli ostanut erään minulle entuudestaan tuntemattoman varusteen, vaikka olin suositellut hänelle toista tuotetta.

Halu arvostella valtasivat mieleni nanosekunneissa. Yhtäkkiä tunsin olevani täysin varma, että ystäväni oli hankkinut vääränlaisen varusteen ja vielä pahempaa: Olin lähellä kyseenalaistaa hänen koko osaamisensa hevosten suhteen.

Helsingin Sanomissa uutisoitiin viime viikolla siitä, kuinka yleistä kisaamisen lopettaminen varsinkin juniori-ikäisten ja nuorten kilparatsastajien kohdalla on. Heidän innostuksensa kilpailuissa käymistä kohtaan ei tyssää alkuunsa esimerkiksi rahan puutteeseen, vaan netissä ja kisa-areenoiden reunoilla lokaa heittäviin kanssahevosihmisiin.

Jutussa haastatellun Ratsastajainliiton urheilupsykologin Mia Stellberg mukaan kiusaajat tehtailevat jopa eläinsuojeluilmoituksia. ”Pahimmat tapaukset olemme ilmoittaneet poliisille. Nettiarvostelu on henkistä väkivaltaa. Jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus kilpailla ilman, että tulee julkisesti lynkatuksi”, Stellberg kommentoi.

Uutinen oli niin tyrmistyttävä, että en ollut uskoa sitä todeksi. Tai en tahtonut uskoa, ehkä kyse oli enemmän siitä. En halunnut ajatella, että rakkaimman harrastukseni parissa pyörii niin pikkusieluisia ihmisiä.

Samassa muistin oman asenteeni ystäväni varusteostokseen. Kukahan lie ollut pikkusieluinen siinä tapauksessa? Nostan nolona käteni pystyyn.

Hevoset ovat upeita eläimiä, mutta ikävä kyllä me niiden kanssa toimivat ihmiset tuppaamme olemaan vähemmän upeita. Varsinkin Koillismaan kaltaisella alueella, jossa hevosia harrastavien määrä on suhteellisen pieni, olisi kaikkien syytä kannustaa toisiaan.

Tällä viikolla vietettävän eläinten viikon teemaeläin on sen ansainnut.

 

4.10.2016 klo 9.27 Helsingin Sanomien jutun ilmestymisajankohtaa ja eläinten viikon ajankohtaa tarkennettu.