Suomalainen penkkiurheilukansa jännittää tv-ruutujen äärellä parhaillaan meneillään olevissa Pyeongchangin olympiakisoissa suomalaisten suorituksia.
Maanantaina anivarhain, Suomen aikaa jo heti aamuneljän jälkeen kisatusta lumilautailun slopestylesta kuusamolainen Enni Rukajärvi toi hienosti pronssia. Avauslaskun jälkeen vielä kymmenentenä ollut Rukajärvi kokosi hienosti itsensä toiselle kierrokselle, ja nousi varmalla suorituksellaan kolmanneksi. Erityisen vaativan kisasta teki se, että kova puuskittainen tuuli häiritsi laskijoiden suorituksia.
Mitalia odotettiin myös ampujahiihtäjä Kaisa Mäkäräiseltä hänen jo heti ensimmäisistä kilpailuista, mutta hänen vaikeudet jatkuivat myös maanantaina kisatussa takaa-ajossa. Mäkäräinen oli 22:s ja ampui kuusi ohilaukausta.
Rukajärven ja Mäkäräisen suoritukset kertovat huippu-urheilun raadollisuudesta suhteessa yleisöön. Useasti törmää varsinkin sosiaalisessa mediassa siihen, että palkinnon tuojalle taputetaan, mutta palkintojen ulkopuolelle jääneille yleisö kääntää helposti selkänsä.
Näin ei saa olla. Pitää muistaa, että paha epäonnistuminen on jo sinällään traumaattinen kokemus ja aina kova koettelemus urheilijalle, niin miksi lisätä urheilijan taakkaa arvostelemalla häntä huonoksi kilpailijaksi.
Ei saa olla niin, että katsoja, tai vaikkapa myös tiedotusvälineen edustaja kippaa oman pettymyksensä urheilijaan. Urheilija on sisimmältään ihan hyvä ihminen ja urheilija, vaikka epäonnistuikin.
Epäonnistumisen tilanteessa urheilijaa ei siis pidä jättää yksin, ei myöskään yleisön näkökulmasta. Yleisöltäkin pitää löytyä rehtiä suhtautumista urheilijan tilanteeseen pettymyksen hetkellä, ja rohkaista urheilijaa kohti seuraavia kisoja.
Toivottavasti näin tapahtuu myös Mäkäräisen kohdalla, että kannustetaan yleisönkin puolesta häntä kohti seuraavaa kilpailua. Mäkäräinen saa seuraavan mahdollisuuden jo keskiviikkona, jolloin kisataan naisten ampumahiihdon normaalilähdöt.
Kovan urheiluhuuman keskelläkin pitää muistaa myös yleisön näkökulmasta, että urheilijatkin ovat vain ihmisiä. Urheilijoiden valmentajat, ja heidän lähipiirinsä kyllä tämän tietävät, että kovan huippu-urheilijan riisuessa kilpailuasunsa, hänestä kuoriutuu ihminen iloineen ja suruineen.