Alakerta | Janne Kaikkonen / janne.kaikkonen@koillissanomat.fi
Kuusamossa koettiin lauantaina urheilun draamaa parhaimmillaan ja pahimmillaan. Pallo-Karhujen naisten lentopallojoukkueen pelaajat vuodattivat kyyneleitä ja samaan aikaan verkon toisella puolella oli ilo ylimmillään Vampulan Urheilijoiden pelaajien juhliessa ykkössarjan mestaruutta ja mahdollisuutta liigapaikan anomiseen ensi kaudeksi.
Samana iltana pelattiin Vaasassa jääkiekko-ottelu, jossa paikallinen ylpeys Sport ja Mikkelin Jukurit ratkaisivat paikan toiseksi korkeimman sarjatason Mestiksen välierissä. Niinhän siinä kävi, että kabinettipäätöksellä paikkansa ensi kauden SM-liigassa varmistanut Sport putosi Mestiksen mitalipelien ulkopuolelle.
Ottelut mestaruuksista ovat joukkueurheilun suola. Mutta yhtä lailla ja ehkä vielä enemmän suolaa tarjoavat pelit, joissa ratkaistaan sarjapaikkoja seuraavalle kaudelle. Ylemmällä sarjatasolla viimeisiksi jääneet joukkueet yrittävät kynsin ja hampain pitää kiinni paikastaan alemman sarjatason parhaiden joukkueiden pistäessä kampoihin kovalla itseluottamuksella.
Suomalaisesta jääkiekosta on nyt tämä nousukarsintojen draama täysin tapettu. On aivan käsittämätöntä, että SM-liigaan nousevasta joukkueesta voidaan tehdä päätös jo tammikuussa ennen kuin edes pudotuspelit millään sarjatasolla ovat käynnistyneet. Sekin on hölmöä, että myös Mestis päätettiin sulkea eikä sinnekään järjestetä erillisiä karsintoja. Tällaisista ratkaisuista on urheilullisuus totaalisen kaukana.
Onneksi sentään jääkiekko on vain pisara suomalaisen joukkueurheilun meressä. Tosin pisara on aika huomattava lajin ollessa yksi maan suosituimmista urheilua seuraavien ihmisten keskuudessa. Muissa lajeissa, kuten lentopallossa, karsintoja kuitenkin vielä järjestetään. Tämä on myös Pallo-Karhujen etu. Lauantain tappiosta huolimatta joukkue pääsee vielä tavoittelemaan paikkaa auringossa, kun joukkue pelaa Mestaruusliigassa viimeiseksi jäänyttä LiigaEuraa vastaan pääsystä ensi kaudeksi maan pääsarjaan.
Viimeistään reilun kahden viikon päästä nähdään, vaihtuvatko viime lauantai-illan pettymyksen kyyneleet iloiseen nauruun ja hymyyn. Itse ainakin uskon näin käyvän.
Janne Kaikkonen