Alakerta |Helena Matila / helena.matila@koillissanomat.fi
Toimittajan työssä parasta ovat kohtaamiset. Juttuja tehdessä pääsee näkemään ja kuulemaan erilaisia ihmisiä laidasta laitaan, pääsee kurkistamaan toisten elämään, elämäntarinoihin ja tapahtumiin, jotka ovat voineet muuttaa radikaalistikin haastateltavan elämänpolkua.
Tässä ammatissa on lupa olla utelias ja saa kysyä asioista, joita ei siviilissä välttämättä kehtaisi. Parhaimmillaan haastateltavat antavat ajattelemisen aihetta ja pistävät niin toimittajan kuulijana kuin toivottavasti jutun lukijankin ajattelemaan asioita myös omasta elämästään hieman erilaisesta vinkkelistä.
Viime aikoina eteeni on annettu erityisen rohkeita ihmisiä, joilla on ollut uskallusta tarttua unelmiin. Tavalla tai toisella he ovat toteuttaneet haaveensa toisenlaisesta elämästä. Toinen on vaihtanut alaa, toinen on hiljentänyt työtahtia, vähentänyt tunteja tai jättänyt työnsä jopa kokonaan.
Toiset ovat muuttaneet ja vaihtaneet paikkakuntaa unelmansa perässä. Toinen on kokenut elämäntilanteensa muuten kuluttavaksi, ymmärtänyt oman ja elämänsä arvon ja tehnyt muutoksen.
Aina ei muutos suinkaan ole lähtenyt omasta aloitteesta, vaan alkusykäyksenä on ollut tapahtuma, johon ei itse ole voinut vaikuttaa, kuten työn menettäminen, loppuunpalaminen tai sairastuminen. Yhtä kaikki, alkuun harmilliselta vaikuttaneesta tapahtumasta on seurannut jotakin enemmän kuin myönteistä.
Rohkeutta elämänmuutos vaatii, olipa se sitten kuinka pieni tai suuri tahansa. Tarvitaan rohkeutta kuunnella kerrankin sydämen, ei järjen, sanomaa. Vaatii uskallusta toteuttaa unelmia, jotka toisten mielestä voivat vaikuttaa hulluiltakin.
Edessä on niin paljon uutta ja vierasta, että moni kavahtaa pienuuttaan ja pelkää. Tyytyy sen hetkiseen tilanteeseen ja purnaa vain mielessään.
Ei kannata pelätä tai jää hyvä elämä elämättä. Tulevaisuus kuuluu niille, jotka uskovat unelmiinsa. Ahmitaan siis elämää, sillä siinä kohtuus on ehdottomasti liian vähän.