Alakerta | Riina Puurunen / riina.puurunen@koillissanomat.fi
Työkaveri oli iloinen, kun seurakuntavaalien ennakkoäänestyksessä oli tarjottu mehua ja piparkakkuja. Moni on jo äänensä antanut ja mehunsa juonut, mutta on meitäkin, jotka odotamme varsinaista vaalipäivää.
Tuntuu kiusallisen vanhanaikaiselta haluta äänestää juuri varsinaisena vaalipäivänä, mutta niin minä vain haluan tehdä: lähteä asiasta tehden sunnuntaina kaupunkiin äänestämään. Mutta vaalikahveja en juo. Nämä eivät ole sellaiset vaalit.
Varsinaista vaalipäivää juhlavana pitäväksi suhtaudun kirkkoon hyvin maallisesti. Puhun mieluummin siitä mihin kirkollisveroja käytetään kuin uskosta tai suvaitsevuudesta. Jotkut asiat ovat vain niin henkilökohtaisia, ettei niille voi valita edustajaa, ei sitten millään. Sitä paitsi, jos pitäisin evankelisluterilaista kirkkoa henkisenä kotinani, olisin jättänyt sen jo aikoja sitten erimielisyyksien takia.
Olen siis niitä, jotka harkitsivat kirkosta eroamista, jäivät kirkollisverojen maksajaksi kummilastensa takia, jota ei vihitty kirkossa, joka ei kastanut lapsiaan ja joka ei tunne olevansa kristitty, mutta tuntee olevansa seurakunnan jäsen. Vähän niin kuin kuuluisi johonkin yhdistykseen, jonka tekemää lapsi- ja nuorisotyötä arvostaa valtavasti.
Seurakuntavaalissa äänestän ihmistä joka tietää, että euroja kannattaa käyttää työntekijöihin. Ihmisyys ja inhimillisyys ovat niitä asioita, joihin uskon, jotka ratkaisevat, joista on pula ja jotka ovat kauaskantoisin työväline kaikista.
Puoluepolitiikka on nyt ensimmäistä kertaa näkyvä osa seurakuntavaaleja.
Joidenkin mielestä ihmiset eivät tiedä ketä äänestävät, jos ehdokkaat eivät ilmoita puoluekantaansa. Minusta näyttää paremminkin siltä, että ihmiset tietävät nyt paremmin ketä eivät äänestä. Moni hyvä ehdokas hukkaa ääniä, kun seurakunnan jäsen politisoi äänensä.
Isompaa karhunpalvelusta kirkko ei ole tehnyt itselleen pitkiin aikoihin. Puoluepolitiikan tuominen näkyvästi osaksi seurakuntavaaleja karkottaa monta kaltaistani seurakunnan jäsentä, jos kirkkovaltuustoista tulee tämän seurauksena osa kunnallispolitiikkaa.
Seurakuntavaalien teema on ”Usko hyvän tekemiseen”. Siinäpä se. Minä en usko ihmiseen, joka haluaa tehdä politiikkaa seurakunnassa.
Riina Puurunen
riina.puurunen@koillissanomat.fi