Maailmamme ei ole enää sama kuin vaikkapa iloisella 80-luvulla, jolloin Kullbergin mukaan vietimme koko kansakunnan voimin kulutusjuhlia. Juhlinta oli muissakin kehittyneissä maissa vähintään samanmoista, jos ei vieläkin hurjempaa. Me tuon ajan eläneet muistamme hyvin kuinka Suomen talous ja muukin elämä jysähti sitten kovalla ryminällä vuosikymmenen lopussa hallitun rakennemuutoksen tukemana reaalimaailman kiviseinään ja valui siitä lattialle tyhjiin puhallettuna kuin märkä, rähjäinen ilmapallo.
Vasta vuosituhannen taitteessa oli notkuvin ja rupisin polvin selvitty pahimmasta ja elämänhalu alkoi hiljalleen palailla oikeasti säikähtäneiden ihmisten mieliin. Valuuttalainoihin erehtyneet eivät ole selvinneet vieläkään ja viettävät tuskaisia päiviään ikuisessa velkavankeudessa ja ulosottomiesten silmälläpidon alla.
Suomen kohdalla yksi syy oli tietysti Neuvostoliiton romahdus ja toinen oli se, että globalisaatio esittäytyi meille koko komeudessaan ja voimassaan. Maailman sivu on toinen ollut rikkaampi kuin toinen, mutta nyt alkoi ihan oikea omaisuuden uusjako ja tällä hetkellä muutama ihminen omistaa saman verran kuin 5 miljardia köyhää.
Kehitysmaiden kaikenlainen riistäminen jatkuu eikä toivoakaan onnellisen tulevaisuuden näkymästä sitä hakevien silmiin siellä näy. Meidän tarvitsemamme tuotteet teetetään lapsilla, vangeilla, halpatyövoimalla tai kokonaan ilman palkkaa. Siksipä ei kannata kyllä yhtään ihmetellä, jos terroriteot lisääntyvät jatkuvasti ja kostotoimissa soraläjät kasvavat valtaviksi raunioiksi ja ihmisten joukkohaudoiksi.
Eikä lännessäkään näytä hyvältä: EU on vienyt kansallisen identiteetin ja siellä mittaillaankin useassa komiteassa huippupalkoilla ja korvauksilla kurkun käyryyttä ja pelloilta poistettujen sähköpylväiden tuomaa lisätuloa ja sen verotusta.
Amerikassa taas veljemme Trump yrittää kyniä kaikki muut maat putipuhtaaksi tulleillaan ja muureillaan ja tehdä siinä ohessa maastaan jälleen suuren. Tuohon uskallan kyllä pöljästä päästäni sanoa, että jos tviittimestari saa huseerata neljä vuotta, ei Amerikasta eikä republikaaneista ole mitään jäljellä.
Ilmari Kiannon kirjoittamassa Nälkämaan laulussa lauletaan, että ”Meidän on uudesta luotava maa, raukat vain menköhöt merten taa.” Totta on runoillut Niettussaaren isäntä aikoinaan, sillä Uusi Aika on jo täällä. Oikein toteutettuna se luo kaikille Maapallon ihmisille mahdollisuuden elää hyvä, elämisen arvoinen elämä.
Se vaatii uusilta sukupolvilta paljon, mutta kaikkien käsillä oleva tieto ja sen oikea käyttäminen estävät kansan riistäjien ja alistajien sekä tyhjää puhuvien lupaajien valtaanpääsyn. Sillä vaikka tieto on valtaa, niin kaikkien käsillä oleva valta on oikeaa kansanvaltaa ja se on paras tae siitä, että elämä on ihmisen parasta aikaa. Pienistä heikkouksistaan huolimatta tästä on olemassa jo nyt hyvä esimerkki. Ja se on tietysti tämä meidän sata vuotias Suomemme.
Ja nyt kun ovat vaalit käynnissä, niin ennen kuin jätätte äänenne käyttämättä, miettikää sitä, että useassa maassa moni haluaisi, mutta ei saa äänestää.
Eli uurnille vaan nyt kaikki kynnelle kykenevät.