Alakerta | Petri Karjalainen / petri.karjalainen@koillissanomat.fi
Kun vihreiden kaupunginvaltuutettu Jyrki Mäkelä on niin perin juurin sydämistynyt esittämääni arvioon hänen toiminnastaan, että palasi vielä aiheeseen, pitänee minunkin hämmentää keitosta.
Uutinen oli se, mitä Mäkelä valtuustosalissa sanoi, ja jonka kuuli 42 valtuutettua, neljä toimittajaa kolmesta lehdestä ja lehterillä ollut yleisö. Puheenvuorossaan Mäkelä sanoi: Myös siihen voidaan vaikuttaa, että työryhmän jäsenet saadaan myötämieliseksi yhdistämiselle. Jos jollekin luvataan parempipalkkainen työ, toiselle lisää tiloja ja kolmannelle sanotaan, että hänen kouluunsa ei kosketa, niin kyllä työryhmän jäsenistä ainakin muutama saadaan olemaan samaa mieltä.
Edelleen kysyn Mäkelältä todisteita: kuka on luvannut, milloin on luvannut ja missä on luvannut? Mistä Mäkelä on saanut varmasti tietää, että rehtoreihin on pystytty tällä tavalla vaikuttamaan? Vai onko kyse vain löysistä puheista, luulosta ja salaliittoteoriasta?
Mielipiteeni oli ja on edelleen (ja huom. mielipide ei ole uutinen, koska se on mielipide), että Mäkelä ylitti sopivaisuuden rajan sen suhteen, mitä julkisessa valtuuston kokouksessa saattoi sanoa työryhmässä virkavastuulla toimineista rehtoreista.
Jos Mäkelä puolentoista viikon jälkeen muistaa tarkoittaneensa rehtoreiden jääviyttä, niin kovin toisenlaisen kuva minulle ja monelle muulle jäi. Jokainen tulkitkoon puheen ydinkohdan itse, mikä sana Mäkelän syytöksiä parhaiten kuvaa.
Torangin koulun henkilökunnalle terveisiä. Lehden puolueettomuus ei tarkoita sitä, etteikö minulla ja lehden toimittajilla saisi olla mielipiteitä. Tervetuloa tutustumaan toimituksen työhön. Tämän kutsun esitän tosissani, ja ilman sarvia ja hampaita.
Mäkelä kyseli, oliko tarkoitukseni ilkeillä, kun kutsuin häntä isoksi vihreeksi. Ei suinkaan, ja pahoittelen, jos tällainen mielikuva pääsi syntymään.
Esimerkin ja idean sain Koillissanomien ja kuusamolaisen kunnallispolitiikan historiasta. Kunnallisneuvos Erkki Siikaluoma vaikutti pitkään kuusamolaisen päätöksenteon keskiössä. Mies oli näkyvä ja sai paljon aikaan, joten alakerroissaan toimittajat kutsuivat häntä lempinimellä Iso-Erkki tai Siika-Erkki. Hän ei nimistä ottanut nokkiinsa, eikä niitä ilkeilyyn käytetty. Lehden toimitus ja Iso-Erkki olivat sinuja keskenään, vaikka väliin kipinät lentelivät niin kuin asiaan kuuluu.
Aika ja miehet ovat toiset. Täytyy Mäkelän kohdalla jättää huumori ja pysyä tiukasti sukunimilinjalla, ettei tule väärinymmärryksiä.
Petri Karjalainen