Sosiaalisen median piti olla se juttu, jolla poliitikot kalastelevat ääniä. Malli saatiin Yhdysvalloista, kuinkas muutenkaan. Barack Obaman presidentinvaalikampanja perustui sosiaalisen median taitavaan käyttöön.
Norjan suurkäräjävaaleja vuonna 2009 on sanottu Pohjoismaiden ensimmäisiksi, joissa sosiaalisella medialla oli jonkinnäköinen ratkaisijan rooli. Vaalien voittajaksi tiensä raivannut Jens Stoltenberg piti kannattajiinsa yhteyttä erittäin aktiivisesti facebookissa ja twitterissä. Hän myös bloggasi ahkerasti.
Näiden esimerkkien innoittamana Ruotsin vaaleissa kaikki vannoivat sosiaalisen median varaan, kunnes kampanjatoimistoissa yllättäen huomattiin, ettei homma toimi. Kampanjanikkarit havaitsivat, että liikkuvat, kannastaan epävarmat äänestäjät eivät perehdy politiikkaan internetissä. Puolueet joutuivat ottamaan lakin kauniiseen käteensä. Ehdokkaat jalkautuivat kaduille ja vaaliväittelyihin niin kuin aina ennenkin.
Sosiaalinen media pysyy osana poliitikkojen kampanjaa taatusti jatkossakin, mutta Ruotsin vaalien perusteella jonkinlainen kyllääntymispiste on saavutettu. Pelkästään netissä näyttäytymällä ei enää pysty erottautumaan muista, koska siellä koreilevat kaikkien muidenkin naamat.
On palattu politiikan juurille. Poliitikko pärjää, kun hänellä on asiantuntemusta, näkemystä ja karismaa. Karisma tarkoittaa sitä, että poliitikko pystyy pukemaan painavan sanottavansa kiinnostavaan muotoon. Ympäripyöreät latteudet eivät kiinnosta blogissa sen enempää kuin puhuttuna tai paperille painettuna.
Isoista asioista toivottavasti keskustellaan Koillismaalla ennen ensi kevään eduskuntavaaleja. Aiheista ei tule pula. Miten turvata ihmisarvoiset palvelut, kun väki vähenee ja vanhenee? Tällä hetkellä sataa työntekijää kohti on 50 huollettavaa lasta ja eläkeläistä. Seuraavan 20 vuoden aikana määrä nousee 75 huollettavaan. Vain vireä elinkeinoelämä pystyy kantamaan tämän, sillä hyvinvointi syntyy työstä.
Samaan aikaan pitäisi kantaa vastuuta yli sukupolvien. Hyvinvoinnin rakentamisen tulee perustua sen tosiseikan tunnustamiseen, että rajallisista luonnonvaroista ei voi ammentaa rajatonta aineellista kasvua. Tulevaisuudessa henki tulee ennen materiaa talouskasvussakin.
Kaikkea ei voi politiikkojen niskoille sälyttää, mutta paljon vartijana he ovat. Siispä poliitikot jalkautukaa, puhukaa, keskustelkaa, kirjoittakaa. Erinomaisille ajatuksille on tilaus.