Maailma on väärinkäsityksiä pullollaan.
Joskus sanominen on ymmärretty väärin, toisinaan taas eleet on tulkittu väärin.
Usein myös kirjoitukset tajutaan väärin, jonka jälkeen alkaa nokittelu. Tänä päivänä varsinkin nettikirjoitusten perusteella voi todeta, että luetun ymmärtäminen on todella vaikeaa.
Luetun tajuamisen vaikeuden ymmärtää helposti.
Sanoissa ei näy kohonkieli, eikä niihin voi lisätä puheen eri äänensävyjä.
Mehän jokainen sanomme joskus toisille jotakin ääneen, vaikka tarkoitamme päinvastaista – ja kuulija ymmärtää asian heti. Luetussa tekstissä se voi kuitenkin kääntyä kirjoittajaa vastaan, vaikka hän ei ole mitään pahaa tarkoittanutkaan.
Ja kun luettu teksti on kerran ymmärretty väärin, sitä on enää vaikea selittää toiseksi lukijalle.
Lukija heittää usein vastanälväisyn ja sen jälkeen kunnon soppa onkin valmiina.
Kirjoittajat jatkavat riitelyään, kunnes väsyvät ratkaisemattomaan tilanteeseen.
Usein apuun tuleekin soitto toiselle tai ehkä jopa näkeminenkin, jolloin asiat voi sopia kasvotusten.
Kasvokkain käytävä kanssakäyminen on nykyisin yhä vähäisempää.
Yhteyttä ystäviin ja jopa perheisiin pidetään kirjoittamalla. Se on harmi, sillä mikään ei korvaa ihmisten fyysisiä kohtaamisia.
Fyysiset kohtaamiset vähentävät väärinymmärryksiä sekä ovat tähän kanssakäymiseen tottuneille ihmisille arjen iloja.
Kirjoittamisen muodossa sanomaa lähettävälle voisi hyväksi ohjeeksi antaa sen, että kuvittelee lukevansa tekstin vastaanottajan silmin.
Monesti itselle selvä asia ei olekaan tuttu viestin vastaanottajalle.
Samalla voi miettiä, miten itse reagoisi samaan viestiin, jos sen olisi kirjoittanut vastaanottaja.
Kaikkea ei voi ilmaista pelkästään sanoin, mutta toisille on helpompi ilmaista itseään kirjoittaen. Myös se kannattaa muistaa, kun vaihtaa kuulumisia toisen kanssa.