Alakerta |Helena Matila / helena.matila@koillissanomat.fi
Nykyajan ekaluokkalaiselta vaaditaan paljon enemmän taitoja ja osaamista, kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Vaatimustaso on noussut hurjasti johtuen ympäröivän yhteiskunnan muutoksista.
Tämän päivän lapset kasvavat työmaailmaan, joka vaatii työntekijöiltään joustavuutta, luovuutta sekä erilaisten tilanteiden sietokykyä. Pärjätäkseen on sosiaalisten taitojen oltava täysin eri tasolla kuin vielä 10-20 vuotta sitten. On oltava moniosaaja ja multisuorittaja, eikä ihme että yhä useampi nuori väsähtää vaatimusten alle jo ennen työelämään pääsyä.
Työelämässä tälläkin hetkellä näkyvä lyhytjännitteisyys ja epävarmuus lisääntynee tulevaisuudessa entisestään. Myös verkostoitumisen merkitys kasvaa. Viestintä- ja kommunikaatiotaidot ovat tulevaisuuden taitoja, joita vaaditaan kaikkialla työtehtävästä ja asemasta riippumatta.
Nykylapsista moni saavuttaa nämä taidot kasvaessaan, mutta miten käy niiden lasten, joiden lähtökohdat syystä tai toisesta ovat erilaiset. Lasten mahdollisuudet kehittää työmarkkinoilla tarvittavia taitoja ovat epätasa-arvoiset, vaikka kuinka hyvinvointi-Suomessa asuisimmekin.
Lasten mahdollisuudet pärjätä työmarkkinoilla ja hankkia siihen vaadittava koulutus ovat yhä epätasa-arvoisemmat. Perheen heikko taloudellinen tilanne voi olla syynä sille, että nuorella ei ole varaa hankkia toisen asteen koulutusta, käydä lukiota tai ammattikoulua.
Perhe voi joutua karsimaan myös lapsen harrastuksista sen vuoksi, että harrastemaksut lajissa kuin lajissa ovat turhan korkeat. Nämä samaiset harrastukset antaisivat lapselle tärkeitä yhdenvertaisuuden ja onnistumisen kokemuksia.
Se, joka ei syystä tai toisesta pysy mukana virrassa, on vaarassa pudota kokonaan yhteiskunnan ulkopuolelle. Seurojen ja kuntien tulisi tehdä yhteistyötä lasten ja nuorten harrastemaksujen laskemiseksi tai jossakin määrin jopa poistamiseksi. Useita kuntalaisaloitteita aiheesta on tehtykin. Konkretiaa vielä odotellaan.
Helena Matila