Kolumni

Vä­hem­män tuo­mit­se­mis­ta

Alakerta |Jonna Aho / toimitus@koillissanomat.fi

Suomen lain mukaan me kaikki olemme yhdenvertaisia. Meillä on samat oikeudet ja mahdollisuudet. Vaikka laki määrääkin näin, ei asiat aina mene sillä tavalla. Moni ihminen kokee syrjintää laista huolimatta. Osaa ihmisistä pidetään ala-arvoisempina kuin toisia, vaikka samanlaisia ihmisiä me kaikki olemme. Meillä suurimmalla osalla on kaksi jalkaa, kaksi kättä, pää ja yksi ainoa sydän, joka sykkii elämää. Onko samanlaisten ihmisten tuomitseminen erilaisuuden tai jonkin muun asian vuoksi reilua? Ei ainakaan minusta.

Supisuomalaisten lisäksi Suomessa asuu myös melko paljon maahanmuuttajia. Heihin kohdistuu valitettavan paljon negatiivista huomiota. Ne ihmiset ovat paenneet Suomeen sodan tai jonkin muun heitä uhanneen vaaran vuoksi. He eivät ole turhaan jättäneet kotiaan ja kaikkea tuttua ja turvallista, heillä on ollut siihen täysin pätevä syy. Miltä sinusta tuntuisi, jos esimerkiksi Suomeen syttyisi sota ja joutuisit pakenemaan maahan, jossa ihmiset eivät täysin hyväksy sinua? Minusta ainakin erittäin kurjalta.

Entä sitten homot, miksi heitä syrjitään ja haukutaan? He ovat samanlaisia ihmisiä kuin mekin, mutta heidän rakkauden kohteensa ei pääsääntöisesti kohdistu aina vain vastakkaiseen sukupuoleen. Monet myös hokevat, että homot tekevät syntiä Jumalaa kohtaan, jos he rakastavat samaa sukupuolta olevaa ihmistä. Miksi Jumala sitten on luonut homot, jos se olisi hänen mielestään väärin?

Myös vanhuksiin ja vammaisiin kohdistuu paljon ennakkoluuloja ja inhoa. Meistä jokainen vanhenee, meistä jokaisesta tulee vanhuksia aikanaan ellemme kuole jostain syystä nuorena. Miksi siis vanhuksiin pitää suhtautua nuoremmalla väestöllä negatiivisesti ja ajatella, että he ovat vain taakkana nuorille? Vammaisia taas pidetään liian usein työkyvyttöminä ja tyhminä. Todellisuudessa yllättävän moni vammainen on työkykyinen ja voi olla hyvinkin viisas. Meillä jokaisella tulisi pohtia omia ennakkoluulojamme. Olisiko helpompaa tuhlata energiaa johonkin muuhun, kuin ihmisten arvosteluun? Voisiko meidän jokaisen elämä olla helpompaa, jos arvostelisimme vain itseämme ja hyväksyisimme muut semmoisina kuin he ovat?

”Olisiko helpompaa tuhlata energiaa johonkin muuhun, kuin ihmisten arvosteluun?