Kolumni

Vä­hem­pi­kin riit­täi­si

Vuoden kääntyessä kohti vaihtumista, olen innokkaasti seurannut, milloin Kuusamossa viimeinkin päätetään, kuinka monta valtuutettua valtuustosalissa istuu ensi kesäkuun alusta lähtien.

Kerrankin valtuustolla on päätös ihan omissa käsissään. Vaihtoehdot lienevät jossain nykyisen 43:n ja 27:n välillä.

Ennen kuin jatkan, heitän oman arvaukseni: Kuusamossa päädytään säilyttämään entinen määrä valtuutettuja.

Ja perusteluja, niitä pitää nimittäin löytyä, koska mitään järkeä tuossa todennäköisesti tulevassa päätöksessä ei ole. Mutta sehän ei ole mitään uutta.

Kuusamossahan oli aikanaan korkeimmillaan muistaakseni 52 koulupiiriä. Keskustapuoleen paikallisosastoja taisi olla suurinpiirtein saman verran. Jokaisen piti tietysti saada oma valtuutettu. Edistyneimmissä kylissä saattoi olla kaksikin riidoissa olevaa sukua, joten ne molemmat yrittivät saada oman ehdokkaansa läpi.

Jokaisen osaston kunnia-asia oli saada oma edustaja valtuustoon. Ihan vaan siksi, että jos ei se muuten koskaan äänessä ollutkaan, niin pitämään jämäkkä puhe kyläkoulun puolesta siinä vaiheessa kun kylässä ei ollut jäljellä enää kuin muutama eläkeläinen.

Kun sinne valtuustoon pääsi livahtamaan muutamia muitakin puolueita edustava, niin itse asiassa on ihme ja kumma ettei valtuuston kokoa joskus 60- tai 70-luvulla jopa vaadittu isommaksi.

Suurin tekijä tulevassa päätöksessä on se, kuinka moni jatkoa hamuavista valtuutetuista tuntee asemansa olevan vaakalaudalla.

Ne muutamat, joilla on vakiintunut äänestäjäkunta voivat turvallisesti puolustaa valtuuston pienentämistä jopa 27:ään. He kun uskovat pääsevänsä aivan varmasti vähän pienempäänkin valtuustoon.

Ne taas, jotka kokevat asemansa vähän horjuvaksi, ovat tiukasti valtuuston pienentämistä vastaan. Ja ihan vaan siksi, että pelkäävät omaa läpimenoaan jos paikkoja on jatkossa vähemmän.

Noin vakavasti ottaen Kuusamon tapaisessa yksipuoluejärjestelmässä ongelma kiteytyy myös siihen, että pienpuolueiden mahdollisuudet vaikuttaa voivat valtuuston pienentyessä selvästi vähentyä. Siksi moni järkeväkin päättäjä saattaa puolustaa jatkamista nykyisellä jättivaltuustolla.

Päätöstä miettiessä on muistettava se, että Kuusamon väkiluku on noin viidessätoista vuodessa pudonnut noin kolmellatuhannella. Tämän muistavat muutkin kuin perussuomalaiset.

Lisäksi tulevat sote-ratkaisut vähentävät rajusti kunnan itse päätettäviä hankkeita, joten pienemmälläkin porukalla hommat hoituisivat.

Valtuutettujen määrää harkittaessa kannattaa muistaa myös eduskunnassa käyty keskustelu hoitajien mitoituksista. Montako hoitajaa per hoidettava vanhus pitää laissa määrätä. Tästähän on kättä väännetty.

Jos valtuustonkin jäsenistä iso osa on eläkeläisiä, mitoituksen mukaan pitää sitten hoitohenkilökuntaakin pitää olla kokouksissa lain vaatima määrä. Sehän ei liene suurikaan ongelma.

Niin eläkeläisillä kuin tehyläisillähän kun on kautta aikain ollut silmiinpistävän suuri hinku päästä valtuustoon päättämään yhteis... anteeks, meinas lipsahtaa, eiku omien etujen puolustamisesta.

 

”Suurin tekijä tulevassa päätöksessä on se, kuinka moni jatkoa hamuavista valtuutetuista tuntee asemansa olevan vaakalaudalla.