Ikää jo reilut 80 vuotta. Kotikirkon jumalanpalvelus ollut hyvin rakas vuosien ajan. Oma tuttu paikka löytyy kirkon takaosasta. Ehtoollisella kaksi kertaa: omassa konfirmaatiossa yli 60 vuotta sitten ja vuosikymmen sitten lapsenlapsen konfirmaatiojuhlassa. Pappi varoitti rippikoulussa nauttimasta ehtoollista turmioksi ja kadotukseksi. Mielessä painaa epäilys, olenko minä oikeutettu osallistumaan ehtoolliselle.
Perinteisesti seurakuntalaisia on kehotettu tutkimaan itseään ennen ehtoolliselle osallistumista. Itsensä tutkimisen voi ymmärtää monella tavalla. Itseltään ei tarvitse kysyä, olenko minä kelvollinen ehtoolliselle. Kelpoisuus tarkoittaa ihmisen hyvyyttä ja moitteettomuutta. Itseltään kannattaa kysyä ennen ehtoollispöytään käymistä, tarvitsenko minä Kristusta. Kristuksen kaipaaminen ja tarvitseminen tarkoittaa oman vajavaisuuden, pahuuden, heikkouden ja syntisyyden myöntämistä armolliselle ja rakastavalle Jumalalle. Jumalanpalveluksessa ehtoollista edeltää messun alussa rippi eli synnintunnustus ja synninpäästö. Rippi on itsensä tutkimista Jumalan kasvojen edessä. Ripissä saa jättää omat mieltä painavat asiat Jumalan armoon varaan. Synninpäästö on todellinen syntien anteeksiantamus.
Ehtoollisen merkitystä ei tarvitse ymmärtää täydellisesti osallistuakseen ehtoolliselle. Lopulta ehtoollisessa on kysymys Jumalan salaisuudesta, jota inhimillisellä järjellä ei voi täydellisesti käsittää. Ehtoollinen on syntien anteeksiantamus, lupaus kerran koittavasta iankaikkisesta elämästä ja uskon vahvistus.
Ikä ei ole este ehtoolliselle osallistumiseen. Ehtoollinen on tarkoitettu myös lapsille. Pienetkin lapset voivat osallistua ehtoolliselle. Rippikoulun käymätön lapsi ja nuori voi osallistua ehtoolliselle läheisen aikuisen kanssa. Vanhemmat, isovanhemmat ja kummit voivat tuoda lapsen ehtoollispöytään. Lapsille on hyvä ennen ehtoolliselle osallistumista selvittää ehtoollisen merkitystä lapsentasoisesti lapsen ikäkauteen sopivalla tavalla. Lapselle on hyvä selvittää, että kyse ei ole normaalista aterioinnista.
Jos ei ole mahdollisuutta osallistua jumalanpalveluksessa vietettävälle ehtoolliselle, voi papin kanssa sopia kotona tai hoitolaitoksessa vietettävästä yksityisehtoollisesta. Kenenkään ei tarvitse jäädä ehtoollisyhteyden ulkopuolelle.
Ehtoolliselle osallistumisen esteenä voi olla epävarmuus siitä, miten ehtoollispöydässä tulisi toimia ja käyttäytyä. Ehtoolliselle tulee käyttäytyä rauhallisesti, arvokkaasti ja asiallisesti. Ehtoollinen on pyhä hetki. Ehtoolliselle mentäessä ehtoollisvieras polvistuu kirkon alttarikaiteen ääreen. Ehtoollisleipä on hyvä ottaa vastaan omalle kädelle ja laittaa itse suuhun. Viini jaetaan suoraan pieneen pikariin, mikä ojennetaan ehtoollisvieraan käteen. Nautittuaan ehtoollisen voi vielä hetken aikaa hiljentyä alttarin äärellä ennen nousemista ylös. Ehtoollispöydästä noustessa on perinteisesti ollut tapana joko kumartaa alttariin päin tai niiata kiitoksen merkkinä. Vanha hyvä perinne on siunata itsensä ristinmerkillä ehtoollispöydästä noustessa, jos ristinmerkin tekeminen on itselle luontevaa.
Kenelle ehtoollinen on tarkoitettu? Vain syntisille. Mihin synnittömät ja täydelliset tarvitsevat apua? Itselleni ehtoollinen on pyhä hetki molemmin puolin alttarikaidetta. On kerta toisensa jälkeen liikuttavaa jakaa ehtoollista. On kerta toisensa jälkeen liikuttavaa vastaanottaa Kristuksen ruumis ja veri. Minä tarvitsen ehtoollista. Heikkona, vajavaisena ja syntisenä taivastien kulkija minä kaipaan Kristuksen ansion osakseni.
Voiko ehtoolliselle osallistua liian usein? Ei voi. Voiko ehtoolliselle osallistua harvoin? Voi tietenkin, jos sen kokee itselleen luontevaksi ratkaisuksi. Ehtoollisesta ei kannata tehdä itselleen pakollista suoritusta. Ehtoollisen arvo ei vähene sitä usein nauttimalla. Kristus kutsuu ehtoollispöytään juuri sinua.