Harri Lämsä on Koil­lis­maan Osuus­kau­pan uusi toi­mi­tus­joh­ta­ja – Uusi johtaja aloit­taa teh­tä­väs­sään maa­lis­kuus­sa

Lue tietopaketti: Mitä ää­nes­tä­jän olisi hyvä tietää alue­vaa­leis­ta? Ko­ko­sim­me ky­sy­myk­set ja vas­tauk­set

Osallistu lukijaäänestykseen: Valitse Koil­lis­sa­no­mien paras kansi vuo­del­ta 2021

Väinö nauraa paljon ja tykkää kau­ra­puu­ros­ta – esi­kois­vau­va jän­nit­ti etu­kä­teen

Väinö on erittäin iloinen veijari, vanhemmat Justiina Heikkinen ja Niko Pätsi kuvailevat.
Väinö on erittäin iloinen veijari, vanhemmat Justiina Heikkinen ja Niko Pätsi kuvailevat.
Kuva: Mikko Halvari

Väinö on eloisa, iloinen ja sosiaalinen poika, joka nauraa paljon eikä tyhjästä itke. Näin esikoistaan kuvailevat pian kuusi kuukautta täyttävän poikavauvan vanhemmat Justiina Heikkinen ja Niko Pätsi. Ja samaa mieltä täytyy olla – tunnin vierailun aikana pieni poika hurmaa jokaisen huoneessa olijan. Pieni hekottaa ja kikattelee vuorotellen jokaiselle ja viihdyttää itseään sitterissä hytkytellen.

Kuusamolaispariskunnan esikoinen on yksi viime vuoden uusista kuusamolaisista. Väinö syntyi 12. elokuuta ja hurmasi heti vanhempansa.

– Kyllähän se kovasti jännitti etukäteen, että miten sitä pärjää vauvan kanssa. Niin sitä vaan on oppinut vauvaa hoitamaan ja käsittelemään, Pätsi kertoo.

– Alkuun jännitti, mutta kun pojan sitten sai ensi kertaa syliinsä, niin kaikki tuntui yhtäkkiä niin luonnolliselta. Alkuun sitä oli varovainen ja pukiessakin pelotti, että voiko sitä kättäkään yhtään kääntää puseronhihaan laittaessa, mutta pian ymmärsi, että ei se vauva pukemisesta säry ja että kyllä sitä uskaltaa käsitellä, Heikkinen muistelee.

Tuoreet vanhemmat olivat varautuneet siihen, että vauva saattaa valvottaa ja yöunet voivat jäädä vähiin. Väinö on kuitenkin yllättänyt iloisesti hyvillä unenlahjoillaan.

– Väinö nukkuu tosi hyvin. Ihan alkuun oli yksi tai kaksi herätystä yössä, mutta nopeasti poika alkoi nukkua läpi yön, Pätsi kertoo.

Perheessä luotetaan säännölliseen päivärytmiin. Minuutintarkkaa ei ole, mutta ruoka-ajat, päiväunet ja iltarutiinit ovat muotoutuneet toimiviin uomiinsa.

– Aamulla käydään hereillä, kun Niko lähtee seitsemäksi töihin. Väinö hörppää siinä vähän maitoa ja sitten me jatketaan unia. Aamupuurot syödään vasta yhdeksän-kymmenen aikaan, äiti kertoo.

Ja kaurapuurohan maistuu. Viimekesäisin vadelmin höystettynä se on Väinön herkkua. Toisaalta yhtä mieluusti pojalle maistuvat myös peruna, bataatti, porkkana, parsa kuin kanakin.

– Mangosose on ihan parasta. Teen soseet pääasiassa kaikki itse. Perunat saadaan isomummun ja -papan maasta. Imetin poikaa vain puolitoista kuukautta ja se varmasti osaltaan vaikutti siihen, että haluan sitten tehdä pojan ruoat itse.

Heikkinen-Pätsin perhe on onnellisessa tilanteessa siinä mielessä, että tukiverkostoa löytyy yllin kyllin. Hoitoapua ja kahvitteluseuraa löytyy aina kun tarvitaan.

– Ollaan molemmat täältä kotoisin eli isovanhemmat ja meidän sisaruksetkin asuvat samalla paikkakunnalla. Myös monet ystävistämme asuvat edelleen Kuusamossa, Heikkinen sanoo.

Rakennusalalla työskentelevä Pätsi kertoo asuneensa koko ikänsä Kuusamossa. Ensihoitajana toimiva Heikkinen asui opiskeluaikana Oulussa ja Ylivieskassa, mutta Kuusamo houkutteli takaisin.

– Me viihdytään täällä. Täällä on meidän juuret ja ollaan tyytyväisiä paikkakunnan palveluihin ja harrastusmahdollisuuksiin. Kunhan vain töitä on tarjolla jatkossakin, niin miksipä täältä pois muuttaisi, Pätsi pohtii.

Päivät vauvan kanssa sujuvat mukavasti, eikä äiti ole kokenut oloaan yksinäiseksi äitiyslomalaisena.

– Käydään muskarissa, kyläillään paljon tuttujen luona ja vaunuillaan kylällä tai täällä omilla kulmilla. Aina on seuraa tarjolla, jos kaipaa juttukaveria, Heikkinen kuvailee päivien kulkua.

Keväthangille pariskunta suunnittelee pienen ahkion hankkimista.

– Olisi kiva päästä tuohon jäälle hiihtelemään poika ahkiossa.

Myös isällä on tulevaisuuden suunnitelmia poikansa kanssa.

– Odotan, että voisin ottaa pojan mukaan harrastuksiin metsästyksen, kalastuksen ja moottorikelkkailun pariin. Vähän pitää vielä pojan kasvaa.

Vanhemmuus muuttuu lapsen kasvaessa. Lapsi kasvattaa vanhempiansa siinä missä vanhemmat lastaankin.

– Lapsen kasvatukseen liittyvistä periaatteista ei vielä tässä vaiheessa olla juuri puhuttu. Se tulee ajankohtaiseksi pojan tuosta kasvaessa. Läsnäolo on sellainen asia, joka on meille tärkeää. Ollaan aidosti läsnä yhdessä ja lapsen kanssa, vanhemmat kuvailevat.

Vauva ei ole ainoa elämänmuutos pariskunnan elämässä. Odotusaikaa ja vauva-arkea on värittänyt toinenkin projekti. Kuusamojärven rantaan Puutteenkylään on rakentumassa perheelle uusi hirsinen omakotitalo.

– Onhan se rakentaminen vienyt oman aikansa varsinkin Nikolla, joka on ollut rakennustöissä paljon mukana. Minä olen sitten keskittynyt enemmän siihen sisustuspuolen suunnitteluun, Heikkinen hymyilee.

Rakennusurakka vie voimia ja aikaa ja pinnakin on saattanut välillä kiristyä, pariskunta myöntää.

– Juttelemalla asioista on aina selvitty. Tarvitaan ymmärrystä ja toisen tukemista puolin ja toisin. Sekin auttaa, kun tietää, että rakennusurakka on pian ohi.

Rakentamisajan perhe on elänyt mökkielämää uudella tontillaan sijaitsevassa mökissä.

– Onhan tässä ollut aika tiivis tunnelma, mutta pian päästäänkin jo uuteen kotiin. Talo valmistuu ensi viikolla, pariskunta iloitsee.