Joskus tuntuu siltä, että kodinkoneet ovat vähän kuin kiemuraiset ihmissuhteet: takuu ei kestä edes vuotta. Ja kun ne menevät rikki, ei niitä kannata korjata vaan edullisempaa on hankkia uusi. Haloo, kuka viilaa ja ketä?
Tyttärelle piti hankkia läppäri. Reilun 500 euron investoinnille (ilman ohjelmia) tarjottiin vuoden takuuta. Kauppias tosin lohdutti ja kertoi kannettavien kestävän hyvällä käytöllä keskimäärin kaksi vuotta. Työskentelen itse ilmeisen ainutlaatuisella koneella, sillä kirjoittimeni on kestänyt jo reilut kuusi vuotta.
Asiantuntijoiden mukaan juju ei kuitenkaan ole vanhan hyvyydessä, vaan uusien kelvottomuudessa. Niitä ei tehdä kestämään vaan ne myydään halvalla hinnalla ja erinomaisilla, viimeistä huutoa olevilla ominaisuuksilla. Kun tietty ominaisuus ei enää ole muodissa, joutaa koko kone tavaroiden taivaaseen. Korjaaminen on tietysti kalliimpaa kuin uuden hankkiminen. Kenellä meistä on varaa tällaiseen?
Kaikki muistamme nuoruudestamme sen pesukoneen, joka teki puhdasta jälkeä vielä 20 vuoden käytön jälkeen (nyt äidillä on jo uusi kone). Enää sellaisia ei ole. Puolankalaiset pessimistit ovat sitä mieltä, että laite kuin laite on suunniteltu menevän rikki heti takuuajan jälkeen, jos ylipäätään kestävät sinne saakka. Saattavat puolankalaiset olla oikeassa.
Käsittämättömintä tässä kestotuotteiden kuluttamisen hysteriassa on Kuluttajariitalautakunnan kanta. Sen mielestä kodin sähkölaitteiden pitäisi kestää 2 - 4 vuotta. Minusta tuollainen on alistumista markkinavoimille, puhuja on sentään taho, jonka pitäisi olla kuluttajan ja maltillisen kuluttamisen puolella. Suositusaika on kovin lyhyt verrattuna siihen, että tähän asti kaikki on kestänyt vähintään kymmenen vuotta.
On toki totta, että kodin koneet ja viihtymistavarat ovat aiempaa monimutkaisempia ja että ne kehittyvät vauhdilla vielä pitkään. Jos haluaa pysyä kehityksen ja nykyajan kärryillä, on pakko olla mukana. Minä ainakaan en nauti jatkuvasta uuden ostamisesta – olkoonkin, että yhä ylellisempää saa yhä edellisemmin. Mutta sillä tekee?
Siksi protestoin. Jouluaattona lahjapaperista paljastuva uusi kännykkä ei ole enää mikään yllätys, sillä sellaisen on saanut jo kolmena perättäisenä jouluna.
Eikö markkinoilta löytyisi tilaa myös tuotteille, joita me tavalliset tallaajat arvostaisimme: pesukoneen, joka kestää pientä mattopyykkiä, kännykän, jolla voi myös soittaa ja joka ei mene mykäksi pudottuaan vahingossa kylppärin lattialle sekä tietokoneen, jonka kovalevy ei sekoa ensimmäisen puolen vuoden jälkeen. Maksaisin ilomielin vaikka vähän enemmän tuotteesta, jonka vain tietäisin kestävän. Pahoilla mielin katselen pihalla kaatopaikkareissua odottavaa punaista pölynimuria. Se hankittiin kolme vuotta sitten ja tänä kesänä se jo savusi.