Alakerta | Erkki Ahola / erkki.ahola@koillissanomat.fi
Väki vähenee maaseutukunnista, mutta pidot tuskin missään paranevat? Keskeisin kysymys on, mistä ratkaisu harvaan asutulle alueelle, jotta etes nykyinen elinvoima ja palvelut kyettäisiin säilyttämään. Siihen ei taida olla kenelläkään vastausta?
Väestötilasto maaseudulta eri kunnista kertoo karua kieltään siitä, ettei väestön väheneminen ole mikään muutaman viime vuoden juttu.
Vuonna 1926 perustetussa Posion kunnassa väkilukutilastoa alettiin pitämään vuodesta 1928. Myöhemmin sota-aika keskeytti tilaston pidon, ja sotien jälkeenkään väestötilastoa ei ole ihan joka vuodelta arkistoitu.
Vuonna 1928 Posiolla oli asukkaita 3497. Sen jälkeen väkimäärä kasvoi tasaisesti aina vuoteen 1966, jolloin Posion asukasmäärä oli kunnan historian korkein, 7636 henkeä.
Vuodesta 1967 väkiluku (7510 asukasta, vähennystä 126) lähti laskuun, eikä sen jälkeen väestötaseessa ole päästy plussalle kuin vuosina 1969 ( asukkaita 7486, +32), 1981 ( 5960, +10) ja 1982 ( 5975, +15). Siis vuodesta 1983 tähän vuoteen joka vuosi väkimäärä on vähentynyt.
Viime vuoden lopussa Posiolla oli 3740 asukasta.
Viimeisten vuosikymmenien aikana hallitukset ovat Suomessa vaihtuneet. Jos eri hallitusten toimintaa arvioidaan maaseutukuntien väestötilaston näkökulmasta, voidaan sanoa, että hallituksista yksi toisensa jälkeen on maaseutupolitiikassa epäonnistunut. Ei ole löytynyt lääkkeitä maaseutukuntien väkimäärän nousuun saamiseksi muutamaa harvaa kuntaa lukuunottamatta.
Suomi liittyi Euroopan unionin jäseneksi vuoden 1995 alusta. Olemme olleet pian siis 20 vuotta EU:n jäsenenä, mutta meno maaseudulla ei ole mennyt parempaan suuntaan, jos asiaa tarkastellaan väkiluvun ja väestön muuttamisen näkökulmasta. (Väestön muutto maaseudulta kaupunkiin on vain kiihtynyt) Euroopan unioniin liittyminenkään ei siis ole tuonut asiaan korjausta?
Mistä löytyisi rohkeus ja päättäjät, jotka aloittaisivat oikeasti tekemään työtä maaseudun hyväksi. Esimerkiksi elinkeinopolitiikka pitäisi koko Euroopan unionin tasolla muuttaa pieniä-ja keskisuuria yrityksiä suosivaksi. Harvaan asutulla alueella toimiville yrityksille pitäisi luoda erityisehdot. Se toisi uusia yrityksiä maaseudulle, toisi uusia työpaikkoja ja verotuloja kunnille.
Nykyinen maaseutua turmeleva elinkeinopolitiikka on jo nähty järkyttävimpänä esimerkkinä Stora Enson tehtaan lopettaminen Kemijärveltä.