Suomalaishiihtäjien sukset ovat kulkeneet sangen vauhdikkaasti Holmenkollenilla alkuviikon väliaikalähtökilpailussa. Heikkis-Matin maailmanmestaruuteen johtanutta suoritusta eilisessä perinteisen hiihtotavan kilpailussa oli aivan mahtava seurata. Myös Aino-Kaisan pronssi naisten kympiltä tulee jäämään suomalaisen urheilukansan mieliin riemullisena suorituksena. Muiden suomalaishiihtäjienkin osaltakin alkuviikon kisat ovat sujuneet erinomaisesti.
Alkuviikon kisat ovat osoittaneet sen kuinka hieno hiihtomuoto väliaikalähtö on. Nykyään kansainvälisillä kisaladuilla on menty aivan liikaa uudentyyppisiin kotkotuksiin. Nämä nykyajan yhteislähtökisat ovat hyvin usein valtavan tylsiä kilpailuja. On aika tympeää seurata kilpailua, jossa 49,5 kilometriä hiihdetään hidasta lenkkeilyvauhtia ja sitten Petter Northug ottaa loppukirin ja voittaa, kuten viime vuosien arvokisojen 50 kilometrin kisoissa on ollut tapana. Toki joskus yhteislähdöissäkin pyritään pitämään vauhtia, mutta valitettavan harvoin. Väliaikalähdöissä hiihtäjän on aina annettava kaikkensa, mikäli meinaa voittaa. Näin teki Heikkinen eilen.
Valitettavasti alkuviikon kisat olivat ainoat väliaikalähtöinä sivakoitavat hiihtot maailmanmestaruuskilpailuissa. Ottaisin kyllä kiitollisena vastaan uudistuksen, jossa mentäisiin hieman taaksepäin kehityksessä. Ainakin pitkät matkat, naisten kolmekymppiä ja miesten viisikymppiä, pitäisi hiihtää väliaikalähtöinä. Myös takaa-ajokilpailut olisi syytä palauttaa entiseen muotoonsa, jolloin edellispäivänä perinteisellä hiihtotavalla ratkaistiin lähtöjärjestys seuraavan päivän koitokseen ja mitalit jaettiin molemmista kisoista erikseen. Nykyinen yhdistelmähiihto suksien vaihtoineen toimii tietysti joskus, mutta aika tylsä kisamuoto sekin on.
Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Lähitulevaisuudessa lienee odotettavissa lisää mitaleja Suomelle, kun nyt on päästy vauhtiin. Ehkä jo tänään saamme kaataa lisää mitalikahvia naamaan, kun Holmenkollenilla sivakoidaan parisprinttiä.