Kolumni

Va­lin­nan­va­paus – hyvä vai paha?

Sote-uudistukseen kuuluu olennaisena osana vapaus valita oma sote-keskuksensa. Hallitus antaa valinnanvapautta koskevan lakiesityksen eduskunnalle alkavan viikon aikana ja eduskunta keskustelee siitä luultavasti ensimmäisen kerran torstaina lähetekeskustelussa. Sitten laki lähtee sosiaali- ja terveysvaliokuntaan, joka viilaa lain pykälät valmiiksi heinäkuun alkupäiviin mennessä.

Itse teen työtä juuri tuossa valiokunnassa, joka on jo toista kuukautta käsitellyt myös maakuntalakia sekä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakia. Varsinainen temppelinharjapaikka taivalkoskelaiselle pienviljelijän pojalle. Mutta sitä vartenhan sinne eduskuntaan vielä näin eläkeukkona lähdinkin vielä pyrkimään.

Sote-keskuksen tulee sisältää tavalliset lääkärin ja hoitajan vastaanotot sekä sosiaalihuollon neuvontaa ja ohjausta. Myös tavallinen kotihoito ja lyhytaikainen kotisairaanhoito sekä esimerkiksi perheiden tuki tai päihdehuollon ohjaus voivat sisältyä sote-keskuksen valikoimaan. Äkkiä ajateltuna tavallinen julkinen sote-keskus muistuttaa aika paljon nykyistä kunnallista sosiaali- ja terveydenhuoltoa.

Kuitenkin suun terveydenhuollolle eli hammashuollolle on luotu oma kanavansa. Jos siis kansalainen valitsee muun kroppansa hoitoa ja hoivaa varten julkisen sote-keskuksen – eli entisen terveyskeskuksen – voi silti valita hammashoitopaikakseen esimerkiksi yksityisen hammaslääkärin. Ja kun sote-keskus voi hankkia potilaalleen fysikaalista hoitoa asiakassetelillä yksityiseltä fysioterapeutilta, samalla tavalla yksityinen hammaslääkäri voi hankkia asiakassetelillä vaikkapa oikomishoitoa sitä tarvitsevalle asiakkaalleen.

Julkisuudessa on esitetty arvioita, että syrjäseutujen pienten kuntien asukkaille ei mitään valinnanvapautta tule. Että ainoa mahdollisuus olisi julkinen sote-keskus. Mutta katsotaanpa ympärillemme vaikkapa Koillismaalla. Tälläkin hetkellä jokaisessa kunnassa on coronariaa ja terveystaloa, jotka ovat hoitaneet mm. työterveyshuoltoa. Tulevana sote-aikana tällaisessa toimipisteessä voi toimia yksityinen sote-keskus, jonka kansalainen voi valita omaksi lähihoitopaikakseen. Asiakasmaksut siellä tulevat olemaan samat kuin entisessä terveyskeskuksessakin.

Tästä tullaankin valinnanvapauden varsinaiseen ideaan. Kun kansalainen valitsee vapaasti hoitopaikkansa, hän ei varmaankaan valitse sitä, jossa joutuu jonottamaan viikkokaupalla lääkäriin pääsemiseksi. Tai jossa vastaanottoavustaja kohtelee töykeästi. Tai jossa hoidetaan huonosti.

Jos hoidetaan huonosti tai töykeästi, kansalainen tekee uuden valinnan viimeistään vuoden kuluttua. Ja jos sote-keskus menettää asiakkaansa, se ei saa maakunnalta rahaa. Jos tarpeeksi monta asiakasta näyttää kantapäitä, työväkeä on vähennettävä.

Nykyisiltä terveyskeskuksilta tämä vaatii ainakin joillakin paikkakunnilla melkoista asennemuutosta, jotta nämä julkiset sote-keskukset pysyisivät pystyssä. On osattava kilpailla laadulla. Ja laatuun kuuluu niin asiakkaiden kohtelu kuin hyvä hoitokin. Tarkoitus myös on, että ennen pitkää kansalaisille tulee ihan julkinen ja virallinen mahdollisuus vertailla eri sote-keskusten hoitotuloksia.

Nimittäin viivytyksettä ja oikeaan aikaan annettu hyvä hoito on – paitsi asiakkaan hyvä kokemus – myös hoidon kannalta parasta. Se on myös yhteiskunnalle edullista: ajoissa annettu hyvä hoito on paljon halvempaa kuin pitkittynyt sairaus ja huonosti onnistunut hoito.

”Jos hoidetaan huonosti tai töykeästi, kansalainen tekee uuden valinnan viimeistään vuoden kuluttua.