Valo vie maalis - huhtikuussa monet koillismaalaiset järvien jäille, selänteille ja jokivarsiin. He kiirehtivät muilta toimiltaan päiväistunnoille pienten reikien äärelle. Määrätietoisesti he rynnistävät läpi tiheidenkin metsien jäille avantojaan aukomaan edellisten päivien jäljille. Toki monilla on tiekin valmiiksi aurattu tätä auvoista aikaa varten. Pilkkijöiden sukuun syntyneet seuraavat kalakalenteria ja varmistavat näinollen onnensa viikosta toiseen.
Saattaa joku vielä muistaa kalastajien suojeluspyhimyksiäkin: ” Anna Antti ahvenia, Pekka pieniä kaloja ”. Sen lisäksi, että ahven on kansalliskalamme, se on erittäin maukas ja kaunis. En ole minäkään voinut välttyä näiden nuokkuvien kevätkalastajien porukasta. Tosin enimmäkseen teen matkoja suksilla, joten koen pilkkimisen parhaat puolet tulilla kahvia keitellen, varpaitani lämmitellen ja kevään valoa ihmetellen. Valo tulvii nyt kaikkialle ja saa järviluonnon avautumaan uudella ja ihmeellisellä tavalla, jälkeen niukkavaloisen talven. Pohjoisen keväässä valo tulee aina ensin.
Sattuipa eräänä kalakalenterin lupausten päivänä kiusallinen kommellus erämaan kiitäjälle, Lapin miehelle. Kelkka tarttui liian ison metsäojan pohjalle. Lumi pyllysi ja sanaiset saranat sinkoilivat. Joko metsäojia on aivan liian paljon ja syviä tai puita kasvaa väärissä paikoissa. Niin tai näin, tilaisuuteni oli koittanut. Täällä lapissa kun ”kaikki ajaa moottorikelkkaa”, uskaltauduin minäkin nyt pakon edessä opettelamaan moottorikelkan käyttöä. Olin taannoin harkinnut asiaa, mutta sen ääni oli tuntunut liian meluisalta luonnossa ja menopelin näennäinen ärhäkkyys oli vienyt loputkin kokeiluhalut .
Valitsin vanhan ja vakaan Lynxin, päättelin sen avulla voitavan vältellä puita riittävällä turvaetäisyydellä. Ihmeekseni kelkan vaihteisto ja muu liikkumiseen tarvittava ohjausvälineistö vaikutti käyttäjäystävälliseltä. Aloin kelkutella hiljakseen kannustavien ohjeiden saattelemana pitkin lumista tietä kohti rantaa.
Järvellä kaasuttelin jo painavammin ja koin uuden oppimisen riemua. Kun sitten saimme vielä toisen kelkan metsäojan uumenista, lumen ja tiettömän tien yhdistelmä sai minut tuntemaan menemisen vapautta ja kevättalven riemua ! Olin onnistunut oppimaan uuden asian ja selviytymään sen avulla. Todennäköisesti taitoni kehittyy ja siitä on sekä iloa että apua tulevaisuudessakin.
Pilkkipäivä päättyi onnellisesti. Kelkat olivat kotona ja muutama ahvenkin potkii repussa. Sain kehuja kelkkakokeilusta ja muutenkin oli moitteeton päivä. Tuntuu hyvältä. Päivä pitenee ja valoa riittää iltaan asti. Hankeen heijastuvan valon matka auringosta on ollut pitkä. Se on kulkenut omaehtoisesti painottomassa tilassa magneettisen sähkökenttän ominaisuudessa aina pohjolan perukoille asti. Se tuo kevään ja muuttolinnut.
Aprillipäivänä kuulin ja näin ensimmäiset joutsenet kaartelemassa Myllysuolla, pälviä etsimässä. Taitaa mennä vielä muutama päivä maan paljastumiseen. Vahvasta kevään valosta syntyy huikea värikokemus. Alkaa olla paras valo maalata. Aloitan oranssilla.