Varaston nurkasta piti etsiä pitkä mato-onkivapa. Sillä sai nätisti kiepautettua jouluvalon pihalla olevan kuusen korkeimmille oksille. Tai ei se ihan helppoa ollut. Kiinalainen tapsi tuntui liukuvan onkivapaa pitkin aina alaspäin juuri kun sopiva oksanhanka olisi ollut hollilla.
Lopulta kirkkaana loistava ledien nauha oli kuusessa työnjohtajaa tyydyttävällä tavalla. Virtajohtokin luikerteli terassin laudoituksen alla näkymättömissä. Tulevana kesänä johto pitää vielä piilottaa maahan. Sitten se saisi jäädä kuuseen. Jatkossa ei tarvitsisi kuin töpseli työntää pistorasiaan loisteen aikaansaamiseksi, jos kiinalainen tapsi suostuu elämään Suomen arktisia olosuhteita yhtä talvea pitempään.
Marraskuu tuo Suomeen pimeyden. Joulun lähestyessä pimeyden keskelle syntyy valo, keinovalo. Joku kaipaa luonnollista valoa ja sytyttelee kynttilöitä lyhtyihin. Silloin kun isä lampun osti, pimeys oli luonnollista. Silmä tottui hämärään ja näki paremmin. Pimeyttä ei ollut.
Nykyihminen on tottunut valoon ja näkee huonosti pimeydessä. Silmä vaatii sopeutuakseen vajaan puolen tunnin ajan. Sitten nykyihminenkin näkisi hämärässä. Sopeutumiseen ei vain tahdo olla aikaa. Siksi tarvitaan valoa ja pimeys tuntuu entistä pimeämmältä.
Markkinat ovat havainneet kuluttajien kiinnostuksen ja vastanneet kysyntään luomalla ja kehittämällä mitä moninaisimpia tuotteita, valoletkuja, ledipiuhoja ja erivärisiä häkkyröitä. Nyt autoileva kansalainen saa nauttia keskellä erämaataivalta metsän keskeltä loistavaa ja vilkkuvaa paikallista valotaidetta. Tyyli on joskus hukassa, mutta tarkoitus onkin tuottaa iloa... ja valoa. Punainen valoletku yksinäisen talon yksinäisessä pihapuussa tuo lämpöä jollekin, vaikka lähellä onkin ajatus, miksi ei valosaastetta oli kriminalisoitu samalla tavalla kuin jätevettä.
Yhden kuusen koristelun jälkeen lapanen on kotipihallakin karkaamassa kädestä. Muistan talon toiselta puolelta toisen kuusen ja pian löydänkin itseni suunnittelemasta johtojen vientiä laatoituksen reunaa pitkin. Valot kuulkaa siinäkin kuusessa tulee olemaan vielä ennen joulua.
Onnistun myös omistamaan parikymmentä metriä pihatietä. Kauniisti puiden ali kaartuvaa ja pienen ojan ylittävää. Lisäksi naapurille on laitettu rasitteeksi kulkuoikeus meidän kiinteistölle. Tulkitsen tienkäyttöoikeutta niin, että voin laittaa penkalle muutamia lyhtyjä valaisemaan tietä, arviolta viitisentoista kappaletta.
Ulkovalaistuksessa on vain se huono puoli, että siitä nauttiakseen pitää olla ulkona. Ei siis kotona sisällä sohvalla katsomassa telkkaria. Toisaalta voi toivoa, että se kirvoittaisi ohimenevälle hyvän mielen.
Silti se pimeyskin olisi mukavaa. Suomalainen metsä, laavun edessä räiskyvä nuotio. Lumi joka hitaasti sulaa nuotion ympäriltä. Sitten hiipuva hiillos, syttyvät revontulet ja pohjoisen tähtitaivas. Sitä tulee moni matkailija tänne hakemaan, sen saa täkäläinen kokea täällä aina, ilmaiseksi.