Jumalainen näkemys - oikeassa olemisen ihana varmuus. Sanat on lainaus Lasse Lehtisen parin viikon takaisesta kirjoituksesta.
Sanoista muistui mieleen keskustelu erään valtuustoon uutena valitun tuoreen vihreän valtuutetun kanssa käydystä keskustelusta muutama vuosi sitten. Uuden isänmaan toivon suorasukainen tokaisu oli, että jos joku päätös tulee olemaan hänen mielestään väärä, hän tulee valittamaan siitä.
Kävi kateeksi rajaton itseluottamus mutta samalla hiljaa säälitti. Tuolla varmuudella voitais mennä pitkälle jos siihen yhdistyisi edes jonkinlainen yleistietous kunnallista päätöksentekoa jonkin verran rajoittavasta kuntalaista.
Tässä tapauksessa kyse oli vihreiden ajatusten tuottamasta oikeassa olemisen pakosta. Vihreys - ei siis keskustaan liitetty vihreys - oli vielä monessa kunnassa siksi tuore ilmiö, että sen listoilta valitut olivat kuin kevätlaitumelle lasketut vasikat. Usko luja mutta kun ne toiset ei aina ymmärrä.
Samanlaisia ajatuksia on tosin syntynyt usein myös siitä, että jollakin puolueella on kunnassa ehdoton enemmistö pääätöksentekijöistä. Sekin voi johtaa perusteettomaan ehdottoman vallantuntoon. Viime aikojen äärimmäisin esimerkki tästä löytyy Kittilästä, missä Kuusamonkin entinen kunnanjohtaja Kyösti Tornberg yrittää selvitä sekasotkusta, jonkalainen on varmasti huippu maan kuntahistoriassa.
Kittilän tapaus on esimerkki siitä, mihin kunnassa voidaan päätyä jos aletaan kuvitella että ehdoton enemmistö valtuustossa antaa mahdollisuudet ottaa käyttöön keinot, joita kuntalaki ei tunne. Kittilän menoa on perusteltu sillä, että kuntalaiset ovat antaneet päättäjille demokraattisissa vaaleissa mandaatin toimia parhaaksi katsomallaaan tavalla.
Vallanhurmassa unohtui vain kokeneen virkamiehen useasti toistama totuus: kunta saa tehdä vaikka kuinka tyhmiä päätöksiä, mutta ei laittomia.
Suomen kunnista suurimmassa osassa suurin puolue on keskusta.
Tällainen valta saattaa sokeuttaa päättäjät Kittilän tavoin näkemykseen, että kun meillä on demokraattisesti pidetyillä vaaleilla annettu valta, niin mehän tehdään mitä halutaan. Hyvin menevissä kunnissa toisen puolueen edustaja nähdään yleensä yhteistyökumppanina, huonosti menevissä vihollisena.
Kuusamon tapaisessa yksipuoluejärjestelmässä on vaara langeta ylimielisyyteen. Eikä pelkästään vaara. Suljettujen ovien takana käydyistä keskusteluista joskus korviin kuuluneista puheista voisi päätellä, että pienempien puolueiden asiallisiakaan kannanottoja ei aina ole käsitelty toista osapuolta kunnioittavasti. Se jos mikä myrkyttää äkkiä päätöksentekoilmapiirin.
Jos päätöksenteko menee jatkuvaksi riitelyksi ja keskustelut käydään toisia sättien, alkaa kunnan tuhontie.
Aivan hiljattain juttelin erään vuosikausia erittäin hyvin menestyneen kunnan pitkäaikaisen keskeisen, nyt jo eläköityneen päättäjän kanssa. Hän sanoi monta kertaa vuosien varrella ottaneensa kärhämöintiä aloittamassa olleet päättäjät kahden kesken huoneeseensa, pamauttanut nyrkin pöytään ja sanonut, nyt jätkät istumaan ja sopikaapa miten tästä eteenpäin mennään. Syntyi se sopu vaikka muristen, mutta parempi niin kuin se että olisi syntynyt pitempiaikainen rähinä, tuumi naureskeleva eläkeläinen. Ja oli varmasti oikeassa.