Pääkirjoituksessa kysyin, miksi helsinkiläisen ”pakkomuutto” Kuopioon on traagista, mutta posiolaisen ”pakkomuutto” Helsinkiin ei ole. Viittasin lääkelaitos Fimean tapaukseen, jota on vuosia puitu julkisuudessa suurena epäoikeudenmukaisuutena työntekijöitä kohtaan.
KS:n facebook-keskustelussa huomautettiin, että suuri osa työntekijöistä on kieltäytynyt muuttamasta. Ylen reilun vuoden takaisen uutisen mukaan fimealaisia oli Helsingissä 163 ja Kuopiossa 60.
Ehkä lääkelaitos oli huono valinta alueellistamisen kohteeksi. Aiheesta tehdyn raportin mukaan ”kaikkiin tehtäviin ei ole mahdollista rekrytoida osaavia ihmisiä, jotka olisivat halukkaita asettumaan Kuopioon”.
Raportin syyttävä sormi osoittaa Fimean johtoon, joka ei ole sitoutunut siirron täytäntöönpanoon. Yrityksissä johto, joka ei toteuta omistajansa tahtoa, laitetaan kävelemään. Valtiolla on näemmä toisin.
Muuten valtio työnantajana ei ole osoittanut samanlaista pitkämielisyyttä kuin Fimealla. Kun maalla on laitettu kiinni verotoimistoja, käräjäoikeuden kanslioita, vähennetty rajavartioston tai poliisin henkilöstöä, lähtö on tullut tasan sinä päivänä kuin on ilmoitettu. Fimean siirtoa on jahkattu vuodesta 2009.
Alueellistamisen paheksuminen on huvittavaa, koska oikeasti valtio on keskittänyt toimintojaan. Kun Metsähallitus supisti palvelukeskustensa määrän 16:sta neljään, yksi säilyneistä sijaitsi Vantaan Tikkurilassa. Edes maaseudun metsäasioiden pääkonttori ei saa toimia maakunnassa. Alueellistetut toiminnot ovat murusia menetysten rinnalla.
Pääkaupunkiseudun paisuttamista on perusteltu globaalitalouden kilpailulla, jossa pärjäävät vain suuret ja dynaamiset kaupunkiseudut. Näin voi hyvinkin olla, mutta kuinka kalliin sosiaalisen hinnan olemme muuttovirrasta valmiit maksamaan? Posiolla sijaitsevan talon hinnalla ei saa Helsingissä edes pankista lainaa. Köyhät helsinkiläiset joutuvat muuttamaan pois kantakaupungista, kun rahat eivät riitä vuokraan.
Valtion päätöksellä ei muuttovirran suuntaa käännetä. Uskon silti sosiaaliseen markkinatalouteen, jossa yhteiskunta voi lievittää muuttoliikkeen haittavaikutuksia.
Valtion työpaikat ovat maakunnissa suhteessa tärkeämpiä kuin pääkaupunkiseudulla, jossa työmahdollisuuksia on runsaasti. Valtion työpaikat tukevat maakuntien yritystoimintaa monipuolistamalla työmarkkinoita: myös puolisolla on mahdollisuus työllistyä.
Lopuksi kysyn, kuka maksaa Sallan ja Posion mummojen hoidon, jos työikäiset valuvat etelään. Pakkosiirretäänkö heidät Kauniaisiin, joka ylpeilee maan alhaisimmalla veroprosentilla?