Noukavaaran ja Kuolion kyläkoulut saavat jatkaa toimintaansa ainakin toistaiseksi. Hyvä niin ja siitä kiitos kaupungin luottamuselimille, jotka käyttivät harkinta- ja päätösvaltaansa, jotka niille demokraattisessa yhteiskunnassa kuuluu.
Mutta murinoitta ei tätäkään päätöstä tehty. Eniten ihmetyttävät kaupunginjohtajan paiskaamat syytökset kaupunginhallituksen suuntaan. Hänen mukaansa koulujen säilyttämisen kannalle kääntynyt hallitus selätti itse itsensä. Kaupunginjohtaja ei pitänyt hallituksen ratkaisua viisaana. Toisin sanoen hän piti sitä tyhmänä.
Ehkäpä kaupunginjohtajan olisi syytä tutustua kunnalliseen päätöksentekojärjestelmään hieman tarkemmin. Käsittääkseni prosessi etenee yleensä niin, että kaupunginhallitus antaa ensin toimialoille budjettiraamit. Kyseessä on siis pelkkä raharaami, jonka sisään lautakuntien tulee sorvata omat budjettiesityksensä toimialajohtajien esityksestä.
Jos olen oikein ymmärtänyt, hallitus ei anna raamivaiheessa vielä minkäänlaisia toiveita tai ehdotuksia siitä, mistä kohteista kunkin toimialan pitää säästää budjettia laatiessaan. Säästökohteita löytyy paperilta vasta toimialajohtajan tekemästä esityksestä, jonka lautakunta sitten joko hyväksyy tai ei hyväksy. Lautakunnasta esitys etenee sitten kaupunginhallituksen ja -valtuuston päätettäviksi.
Tässä tapauksessa lautakunta hyväksyi yksimielisesti toimialajohtajan budjettiesityksen, joka sisälsi kahden koulun lakkauttamisen. Kun kaupunginhallitus päätti puolestaan äänin 10-1 poistaa Noukavaaran koulun lakkauttamisen budjetista, se ei kävellyt kenenkään yli, ei edes itsensä, vaan käytti sille kuuluvaa harkintavaltaansa.
Yhtälailla kaupunginvaltuusto käytti omaa laillista valtaansa, kun se päätti Noukavaaran koulun lisäksi antaa jatkoaikaa myös Kuolion koululle.
Valtuuston kokouksessa kaupunginjohtaja loihe vielä lausumaan, että ”olisi mukava kuulla taloudelliset, kasvatukselliset ja oppilasmääräiset perustelut siitä, miksi Noukavaaran koulu tulee pitää toiminnassa”.
No näitä perusteluja ja paljon muutakin kuultiin muun muassa Noukavaaran koululla pidetyssä kyläkokouksessa juuri päivää ennen kaupunginhallituksen omaa kokousta. Tilaisuudessa oli iso liuta hallituksen ja valtuuston jäseniä, mutta kaupunginjohtajaa siellä ei näkynyt.
On tosissaan hienoa, että vielä tänä päivänä ihmiset voivat edes jollakin tavalla vaikuttaa omien lastensa elämään, ja että meillä on luottamushenkilöitä, jotka vaivautuvat kuuntelemaan ja harkitsemaan tehdessään tärkeitä päätöksiä.
Johtajilla on tapana istua norsunluutorneissaan ja pahoittaa mielensä, mikäli asiat eivät etene heidän toivomallaan tavalla. Torneissakin olisi syytä miettiä, että tämä elämä ei ole pelkkää rahakirstun vartioimista keinolla millä hyvänsä.
Jyrki Vendelin