Kahden viikon päästä olen Suomen Lähetysseuran vuosijuhlilla ja vuosikokouksessa toisena seurakunnan virallisena edustajana Vihdissä. Vihti on ollut mukana Lähetysseuran työssä jo alusta alkaen. Esimerkiksi ensimmäisen lähetyssaarnaajajoukon mukana oli Vihdistä lähtenyt Karl August Weikkolin. Toinen aihe tähän juttuun tuli viime viikolla internetistä lukemastani Namibian Sun -lehden artikkelista, mikä taasen on uutta Ambomaalta.
Weikkolin työskenteli kolmen työkauden ajan vuosina 1870-1891 ja hän oli yksi ensimmäisistä suomalaisista lähetyssaarnaajista, jotka saapuivat Omandongolle Hereromaan Otjimbingwesta 9. heinäkuuta 1870. He tulivat Ambomaalle englantilaisen elefantin metsästäjän Frederick Greenin opastamana. Omandongolle rakennettiin myöhemmin ensimmäinen suomalainen lähetysasema. Jo neljä päivää Ambomaalle saapumisesta, 13. heinäkuuta, Weikkolin yhdessä Martti Rautasen, Pietari Kurvisen ja Antti Piiraisen kanssa matkusti Greenin opastuksella Uukwambin kuninkaan Nayuman luo. Kuningas kestitsi vieraita ja luovutti heille paikan tulevaa lähetysasemaa varten. Nayuma oli aluksi suosiollinen lähetyssaarnaajille. Hän lopetti sodankäynnin Ondongan kanssa, luopui aiemmin harrastamastaan orjakaupasta, ja alkoi jopa opetella lukemisen alkeita hereonkielisestä aapisesta. Hieman myöhemmin Nayuman asenne muuttui, eikä Elimissä voitu tehdä työtä ennen kuin vasta vuonna 1892, mikä yritys sekin jäi lyhyeksi. Vuosiksi 1878-80 Weikkolin palasi Suomeen. Suomessa ollessaan hän avioitui Ida Sofia Ingmanin kanssa. Toisella työkaudellaan 1880-87 Weikkolinit työskentelivät Ondongan alueella. Loppiaisena 1883 Weikkolin kastoi Omulongan asemalla kuusi nuorta miestä, ja 26. maaliskuuta 1883, toisena pääsiäispäivänä, hän kastoi Omangdongolla vielä kolme nuorta miestä lisää. Nämä oliva ensimmäiset kasteet Ambomaalla. Aikaisemmin ambolaisia oli jo kastettu Hereromaalla sekä Kurvisten kasvattityttö Eva Maria Suomessa. Weikkolinit lähtivät kolmannelle työkaudelleen nimenomaan mahdolliseen uudelleen avautuvaan Uukwambiin. Weikkolin jätti vaimonsa Omaruruun Hereromaalle ja matkusti Uukwambiin valmistelemaan lähetysaseman rakennustöitä. Tammikuussa 1891 Weikkolin matkusti Omaruruun hakemaan vaimoaan. Matkalla Ekuma-virralla alkoivat vaikeudet. Vettä oli virrassa enemmän kuin miesmuistiin, ja Weikkolin sairastui malariaan. Lääkelaatikkonsakin hän oli jättänyt Uukwambiin. Se onnistuttiin sitten saamaan potilaan luo, mutta tämä kuoli 7.5., kun oli ehditty Uukwambin ensimmäisten talojen luo, noin kahdeksan kilometrin päähän suunnitellulta Elimin lähetysasemalta.
Kalle Koivu lähti Vihdistä, jonne hän oli aikaisemmin muuttanut Teiskosta, vuonna 1904 Ambomaalle ja toimi siellä vuosien 1904 ja 1947 välisenä aikana yhteensä noin 28 vuotta. Kauan ennen kehitysavun aikakautta hän kiinnitti huomiota ambolaisten elinolojen parantamiseen. Hänen aloitteestaan ja hänen johdollaan luotiin Leopardilaaksoon eli Ongwedivaan koetila ja työkoulu. Kalle Koivu oli aikaansa edellä, sillä vuosikymmeniä myöhemmin Etelä-Afrikan hallitus alkoi toteuttaa samanlaista vesihuoltojärjestelmää kuin Kalle Koivu oli suunnitellut. Satavuotispäivänään Kalle Koivu sai Ambo-Kavangon kirkolta Tervehdyksen: ”Siemen, jonka kylvit Ambomaalle, on kasvanut”.
Nykyisin Ongwediva on Namibian toiseksi vilkkain kaupunki ja sai viime viikolla Vuoden kaupunki -palkinnon. Monine kouluineen ja oppilaitoksineen se on tärkeä keskus, yksi Namibian yliopiston kampuskin sijaitsee siellä. Myös yksi parhaista sairaaloista on Ongwedivassa, siellä tehtiin muutama viikko sitten ensimmäinen munuaissiirtoleikkaus Namibiassa.
Elimissä vietin ensimmäisen yöni Ambomaalla. Olin pääsiäislomallani tutustumassa lähetystyöhön ja sillä matkalla vahvistui mielessäni siirtyminen Lähetysseuran palvelukseen. Myöhemmin jouduin sitte tekemään Elimin kirkkoon uuden katonkin myrskyn viedessä entisen. Ongwedivassa rakensin paljonkin uutta. Kirkon koulutuskeskus suurine juhlasaleineen oli aika suuri projekti, vähän pienempi projekti oli sitten Ambomaan tyttöpartiolaisten päämaja asuntoineen.