A.V. Ervasti oli oululainen lehtimies, joka toi Ruijan rannat laajemmin suomalaisten tietoisuuteen 1880-luvun alkupuolella. Hän kirjoitti kaksi kirjaa: Muistelmia matkalta Venäjän Karjalassa 1879 ja Suomalaiset Jäämeren rannalla - Matkamuistelmia 1884. Jälkimmäisen Karjalan Sivistyseura on julkaissut nyt uusintapainoksena. Ervasti herätti ensimmäisellä kirjallaan Suomessa henkiin Itä-Karjala-kysymyksen ja häntä pidetäänkin heimoaateen isänä. Jäämeren rannalla -kirjallaan hän tahtoi tuoda esille niinsanotun ”Jäämeren seikan” eli Ruijan suomalaisten aseman sekä kalastajien oikeuden päästä merelle Venäjän puoleiselle rannikolle.
Ervastin kolmas kirja: Ahma, on romaani karjalaisten ja pohjalaisten hävitysretkistä. Se julkaistiin Sivistysseuran kustantamana 2013. Kirja jäi alunperin julkaisematta, koska Santeri Ivalo kirjoitti samaan aikaan teoksensa Juho Vesainen. Kirjat olisivat käsitelleet samaa teemaa.
Koillismaalaisittain kirja on kiinnostavaa paitsi siksi, että täältä on ollut tiiviit yhteydet Ruijanrannalle, myös siksi, että Ervasti lähti pitkälle matkalleen juuri Kuusamon kautta. Hän perusteli reittivalintaansa sillä, että se olisi helpoin ja edullisin silloisista kulkureiteistä Jäämerelle. Lapin ja Länsi-Lapin kautta matka olisi jouduttu tekemään pitkälti vastavirtaan ja huomattavasti vaivalloisemmin.
Ervasti teki matkallaan tarkkoja huomioita niin ihmisistä kuin maisemistakin. Oulu - Pudasjärvi - Kuusamo -väli ei kuitenkaan Ervastin silmin ollut kovinkaan mieltä ylentävä. Ainoa mainitsemisen arvoinen paikka löytyy Pintamolta: ”Yksi paikka tällä matkalla voipi ehkä ansaita uteliaan turistin katselemista: se on Taivalkosken putous Pintamojärvestä lähtevästä joessa, pari virstaa järvestä alaspäin. Kahen puolen pientä kalliota vesi syöksee pystykorkeasti alas jonku 6-8 syltä ja jatkaa sitten kuohuvana korkena korkeain törmäin välitse joutusaa kulkuansa vähän matkaa, kunnes etelään kääntyen katoaa näkymästä”.
Ervasti ihastelee koskea joltisenkin tovin ja kertoo myös siihen liittyvän juonikkaan tarun venäläisrosvojen turmasta.
Totta onkin. Kartasta löytyy Pintamojärven läheltä kuvatunlainen paikka. Turistille ei enää ole katsottavaa. Putoukseen on rakennettu pieni voimalaitos.
Ervastin kertomus elävöityy hänen päästessään Kuusamon pappilaan, yhyttäessään matkakumppaninsa ja suunnatessaan kohti Ruijaa. Kuusamolaiset talonpojat auttavat häntä venematkoilla, mutta peninkulmain matkoja on taivallettava myös jylhässä erämaassa.
Professori Pekka Laaksonen on täydentänyt kirjaan esipuheen ja sitä on alkuperäisten puupiirosten sijaan elävöitetty valokuvien ja karttojen avulla.
Kirja antaa myös vastauksen siihen, miksi Petsamon alue liitettiin Suomeen Tarton rauhassa 1920. Se oli korvaus vastaavasta Rajajoen suualueen luovutuksesta Venäjälle.
Ervastin matkakertomus on Vienan ja Ruijan historiasta ja nykyisyydestä kiinnostuneiden ehdottomasti hankittava kirjahyllyynsä. Ervastin kuvailu on varsin osuvaa myös nykysilmin. Kieli on runollista, vanhahtavaa suomea, jonka parissa mielihyvin viettää tovin jos toisenkin.