Kesällä 1995 tilanne Etelä-Kuusamossa oli rauhoittunut toimenpidekielloilla ja valtio alkoi inventoida vanhoja metsiä.
Luonnonsuojelupiirin päällikkö Eero Kaakinen palkkasi tehtävään kuusamolaisen Pekka Veteläisen. Veteläinen löysi metsistä puita, joiden iäksi hän määritteli jopa yli 700 vuotta. Vanhin täysin terve puu oli 658-vuotias.
Nyt vanhoissa metsissä samoileva Veteläinen löytää niistä monta tuttua puuvanhusta. Valtavan paksut kelot törröttävät drumliiniharjuilla monumentaalisen komeina. Veteläinen on pystynyt laskemaan puista myös sen, miten metsäpalot ovat puustoa uudistaneet.
Paikoin valtavan paksuista kaatuneista puunrungoista puskee uusia männyn- ja kuusentaimia.
Alueella elää muun muassa yksi pohjoisimmista elinvoimaisista liito-oravapopulaatioista. Vanhoissa keloissa kelpaa kololintujen pesiä. Lintu- ja kasvilajisto on rikasta.
Näky vaaramaisemissa on kahtalainen. Ainutlaatuisen suojellun luonnonmetsän rajat on helppo hahmottaa, sillä niiden reunamaat on tarkkaan hakattu.
– Yhteismetsä on pitänyt huolen, että suojelualue ei pääse vahingossakaan laajenemaan.
Luonto-liitto esitti vuonna 1996, että alueesta tulisi kansallispuisto. Esitys ei tuolloin edennyt.
Etelä-Kuusamon vanhat metsät nousivat jälleen esiin, kun Hossan kansallispuistohanketta alettiin puuhata. Pekka Veteläisen mielestä Kuusamon kaupunki teki ison virheen, kun se vaati Romevaaran jättämistä kansallispuiston ulkopuolelle.
– Näränkäkin olisi pitänyt ottaa siihen. Sillä oltaisiin saatu alueelle lisää käyttöä ja matkailuvirtaa. Nyt Kuusamon kaupunki töppäsi ja pahasti.
– Kyllä tämä on hienoa metsää, hän sanoo ja nappaa välillä mustikoita suuhunsa.