Alakerta | Riina Puurunen / riina.puurunen@koillissanomat.fi
Annoin vuosi sitten työpaikkani kiihkeälle nuorelle journalistille ja jäin pois töistä. Vuoden vuorotteluvapaa päättyi eilen ja palasin työelämään.
Tulin tehneeksi elämäni parhaimman sijoituksen. Luopumalla vuoden palkasta sain mittaamattomat voitot. Voin paremmin kuin koskaan. Saattaisin väittää, että tällaista hyvinvointia ei saa rahallakaan, mutta toisaalta siis saa - elintasoa laskemalla.
Jäämällä vapaalle tulin pelastaneeksi kuilun partaalta ehkä onnellisuuteni, tapani olla äiti, parisuhteeni, terveyteni ja työkykyni. Jos vuorotteluvapaa on luotu elvyttämään työkykyä, se todella teki sen ja paljon muuta.
Niin hullulta kuin se kuulostaa, yli 20 vuotta työelämässä olleen ei ollut helppoa jäädä pois töistä, eikä varsinkaan jäädä kotiin niin sanotusti toimettomaksi.
Onneksi kuuntelin vuorotteluvapaalla ollutta viisasta työkaveriani enkä tehnyt vuorotteluvuodeksi suuria suunnitelmia. Suorittajaluonteelleni suunnitelmat kouluttautumisesta olisivat tappaneet vapauden heti kättelyssä. Ei tullut kandia, mutta herkempi hymy tuli.
Päätin siis jäädä kotiin ja tehdä niitä asioita, joita haluan ja joihin ei ole ollut aikaa tai voimia. Sellaisiksi asioiksi paljastuivat muun muassa käveleminen, osallistuminen lasten elämään, nukkuminen ja valvominen myöhään, keittiön siivoaminen hyvillä mielin, ajatteleminen, elokuvien katsominen, ystävystyminen, hevosten ja koirien kanssa oleminen, jutteleminen, peräkärryn kanssa peruuttaminen ja rakastaminen.
Toiseksi viimeisenä mainittuun lisäisin, että kaltaiseltani rouva-ihmiseltä menee tovi peräkärryn peruuttamisen syvimmän olemuksen ymmärtämiseen saatikka sen toteuttamiseen käytännössä. Siihen tarvitaan aikaa, hermoja ja motivaatio. Vasta vuorotteluvapaalla kaikki edellytyksen olivat olemassa.
En minä sentään koko vuotta peruutellut. Aloin puhua itsestäni koirille äitinä, huomasin saavani ruokaan makua, tajusin terveen välinpitämättömyyden tuoman vapauden ja sen, että pidän sittenkin ihmisistä. Ei ihan pieniä asioita.
Valtio suunnittelee vuorotteluvapaan ehtojen kiristämistä. Järjetöntä. Eikö nuorille uransa alussa oleville pitänyt löytää töitä ja työuria pidentää alusta, keskeltä ja varsinkin lopusta? Vuorotteluvapaa toteuttaa juuri näitä asioita. Nuori saa työtä ja vanha saa huokaista.
Välillä näytti siltä, että myös vuorotteluvapaan käyttämistä ”pelkkään lomailuun” rajoitetaan. Pitää opiskella tai hoitaa - ansaita vapaansa. Nyt näyttää onneksi siltä, että vuorotteluvapaalla saa tulevaisuudessakin tehdä mitä haluaa. Hyvänen aika sentään.
Riina Puurunen