Kun olin ihan pieni poika, olin varma, että eräs Ilja Repinin maalaus piti sisällään kaiken, mitä vapaus tarkoittaa. Maalaus oli edelleen selkeänä mielessä, kun nuorena kapinallisena lopulta läksinkin vapautta etsimään. Etsinnän välineiksi riittivät kitara ja selkäreppu. Opiskelujen myötä etsintä alkoi hieman tarkentua. Koska lukeminen oli jo pienestä saakka kiinnostanut, aloin etsiä vastausta filosofisesta kirjallisuudesta.
Isaiah Berlin määritteli kuuluisassa esseessään vapauden kaksi käsitettä, negatiivisen ja positiivisen vapauden. Negatiivinen vapaus on vapautta jostakin, vapautta ulkoa tulevasta pakottamisesta, väkivallasta ja pakkovallasta. Ihminen on vapaa, kun mikään ulkopuolinen, ihminen tai yhteiskunnallinen instituutio ei rajoita hänen toimintaansa. Positiivinen vapaus on vapautta johonkin. Se tarkoittaa yksilön vapautta toimia niitä päämääriä kohti, jotka hän kokee tärkeiksi ja arvokkaiksi. Positiivinen vapaus ylläpitää ihmis- ja kansalaisoikeuksia ja turvaa sen että yhteiskunnan jäsenille taataan tietyt oikeudet eri lähtökohdista riippumatta. Hyvänä esimerkkinä tällaisen vapauden toteutumisesta on ollut Suomen kaltainen hyvinvointiyhteiskunta.
Jälkikäteen ymmärsin, että olin lähtenyt etsimään vapautta jostakin. Negatiivinen vapaus on sopivan romantisoitunutta vapautta nuoruudelle ja kapinalle, mutta sen varaan rakentaminen ei pidemmän päälle ole järkevää. Pian alkoivat yhteiskunnalliset tavoitteet painaa yksilön tavoitteita enemmän. Tällöin vapaudenhakuinen ihminen näkee positiivisen vapauden toteutumisen tärkeimmäksi tavoitteekseen. Kun tavoite vaihtuu, keinot vaihtuvat. Vapauden tärkeä osa-alue on sananvapaus. Tänään sitä peräänkuuluttavat ahneimmin ne poliitikot, jotka ovat valmiita venyttämään niin vapauden, kuin totuudenkin käsitettä kulloinkin omiin tavoitteisiinsa sopiviksi.
He toteuttavat negatiivista sananvapautta. He tuntevat oikeutta kertoa mielipiteensä ilman, että heidät asetetaan sanoistaan vastuuseen. Positiivinen sananvapaus taas tarkoittaa yleistä oikeutta mahdollisuuteen ilmaista itseään kirjallisesti tai suullisesti. Yleensä positiivinen ja negatiivinen sananvapaus eivät ole toisiansa pois sulkevia, vaan tarvitaan kumpaakin. Negatiivista sananvapautta ei voi harjoittaa, jos ei ole olemassa itsensä julkituomiselle edellytyksiä, jotka taas positiivinen sananvapaus luo.
Tuleva kevät tuo kunnallisvaalit. Saamme seurata maailmalta meillekin rantautunutta uutta sananvapautta, jonka nimissä vapautta ja totuutta raiskataan mielin määrin. Kovinta ääntä pitävät sensuurista valittavat, vaalivoittoa tärkeimpänä puolueensa vaalilupauksena esiintuovat ehdokkaat, jotka ovat lupauksillaan vailla avointa valtakirjaa äänestäjiltä. Kun ei ole mitään todellista päämäärää eikä sisältöä, tarjotaan itse sitä ymmärtämättä negatiivista vapautta vapaissa demokraattisissa vaaleissa valehtelemalla mielin määrin, vapaana totuudesta - vapaana valheeseen.
Näin aidon Repinin maalauksen Retretin taidekeskuksessa 1989. Vietin sen äärellä melkoisen tovin. Maalauksen nimi oli seinässä sen oikealla puolella. ”Mikä Vapaus!”