Vappu siis jo meni. Vähän kuin huomaamatta. Ainakin täällä Kuusamossa, vaikka kirjoitankin tätä jo etukäteen eli maanantaina.
Marssit ovat jääneet täällä historiaan jo vuosikymmeniä sitten. Puheita on sentään vielä pidetty, mutta vappu ei ole enää vasemmiston tilaisuus kuten ennen. Nyt lähes jokaiselle puolueella on omat vappujuhlansa. Oikeastaan vasemmisto on selätetty sen kunniakkaimpana juhlapäivänä.
Aika kultaa muistot. Niin se on myös vapun osalta. Mieleen ovat jääneet muutamat vaput 1970-luvun loppupuolelta, jolloin olin opiskelemassa Oulussa. Silloin siellä oli vapun aikaan vilskettä. Täytyy toki ottaa huomioon, että Oulu ja Koillismaa ovat kaksi aivan eri kokoluokan paikkakuntaa, mutta kuitenkin.
Ensinnäkin kaupungissa vietettiin tuolloin poliittista vappua ja toisaalta opiskelijoilla oli omia vappuhulinoitaan millä opinahjolla mitäkin. Mutta keskitytään poliittiseen vappuun.
Sosialidemokraateilla oli oma marssinsa ja juhlansa. Niin oli myös tuonaikaisella SKDL:llä sekä SKP:llä, joka oli edelleen hajaantunut enemmistöksi ja vähemmistöksi eli saarislaisiksi ja taistolaisiksi eli stalinisteiksi. Nimitykset tulivat enemmistön johtomiehestä Aarne Saarisesta ja vähemmistön Taisto Sinisalosta.
Toisaalta voi sanoa, että SKP:n enemmistöläiset ja vähemmistöläiset olivat suuremmissa opillisissa riidoissa keskenään kuin esimerkiksi SKP ja kokoomus konsanaan. Siksipä he erottautuivat marssillakin toisistaan. Kommunistien marssirivistössä tulivat ensin enemmistöläiset, joilla oli punaiset paidat päällään. Jonon hännillä marssivat vähemmistönä olevat sinipaidat eli taistolaiset. Vappuvitsissä kysyttiinkin, mikä on vappuna liikkuva, neljä metriä pitkä ja haisee viinalle?
Pikku hiljaa myös keskusta alkoi pitää omia vappujuhliaan. Aluksi sitä pidettiin hieman pyhäinhäväistyksenä, että vappuna pitävät juhlia mokomat. Sitten tulivat mukaan myös kokoomus ja taisivat tulla muutkin puolueet.
Vapun vietto on väljentynyt suurillakin paikkakunnilla entistä enemmän opiskelijoiden karkeloksi eikä maaseudulla mahdollinen paskan ajo pellolle vapunpäivänä herätä vastapuolella enää niin kovia intohimoja kuin joskus vuosikymmeniä sitten.
Mikko Häme