Alakerta | Pirjo Natunen / pirjo.natunen@koillissanomat.fi
Tuttava jakoi Facebookissa videon, jossa mies vatkasi vesisaavissa vaaleita möykkyjä. Sillä lailla kuin uusia perunoita pestään, että saadaan kuori irtoamaan, tiedättehän.
– Mitä, aivan kuin perunat liikkuisivat, ihmettelin.
Videolla mies mätti möykkyjä laatikoihin. Laitoin videoon äänen päälle ja tajusin, pieniä kanapoikia! Voin pahoin.
Muistin, kuinka monet kerrat piti nopeasti saada edullista ja maittavaa ruokaa perheelle. Broilerisuikaleet olivat pelastus. Siinä vaiheessa elämää muut asiat menivät eläinten oikeuksien edelle. Nykyisin liha ja kana ovat pääosin jääneet pois ruokavaliostani. Olen sitä mieltä, että ihminen pärjää vähemmälläkin lihan syönnillä. Se on panokseni tuleville sukupolville, taustalla huoli ruuan riittämisestä, lihantuotannon kuormituksesta maapalolle, tuotantoeläinten kohtelusta.
Lautaselleni kelpaa riista, johon lasken myös poron. Käristyksen tuoksussa pystyn unohtamaan teurasaitauksen pelokkaat katseet ja toisistaan erotettujen vasan ja vaatimen surkean röhkinän. Pienilläkin valinnoilla voi vaikuttaa.
Kanadalainen valokuvaaja Jo-Anne McArthur on kuvannut maailmanlaajuisesti ihmisten ja eläinten välistä suhdetta. Hän on sitä mieltä, että maidon ja kananmunien tehotuotannossa eläimiä kohdellaan vähintään yhtä huonosti kuin lihantuotannossa. Ehkä olen sinisilmäinen, mutta luotan suomalaisten maitotilojen eläimiä kunnioittavaan toimintaan. Kananmunani valitsen vapaasti kotkottavilta eläimiltä.
Toisaalta, valintani voi olla myös mukavuudenhalua. Veganismi eli kaikkien eläinperäisten tuotteiden välttäminen tuntuu monimutkaiselta. Vegaanisen ruokavalion perustana ovat viljojen ohella palkokasvit. Niiden aiheuttama ”ilmava olo”, on yksi kynnys.
Tarhaoloissa kasvatettujen eläinten turkiksia on helppo olla käyttämättä, mutta kyllä hiihtoretkellä mielellään vetää ylle merinovillaisen alsusasun ja päähänsä lammaskarvahatun. Ovatko tekokuituiset tai kasvisperäisistä kuiduista teollisesti jalostetut tuotteet lopulta kuitenkaan tulevaisuutemme kannalta parempi vaihtoehto?
Poimimme isän kanssa omenoita puusta talvea varten. Omenat pakataan pahvilaatikoihin, kukin hedelmä omaan pahvipesäänsä.
– Omenoita pitää käsitellä yhtä varovasti kuin kananmunia, isä muistuttaa.
Tämän soisi koskevan myös kaikkia elollisia olentoja.
Pirjo Natunen