Kun joskus vielä osuisi kohdalle nimilista, jossa kannatettaisiin ankarasti jotain asiaa. Mutta ei. Ei-puolueet ovat yhä näkyvämpiä ja kuuluvampia, perinteisessä ja sosiaalisessa mediassa. Vastustaminen on sosiaalisesti hyväksyttävämpää, siinähän ollaan aina tutun ja turvallisen puolesta. Näin on pärjätty tähänkin asti!
Ei-puolue tuntuu unohtavan, että vastustamisella ja tekemättä jättämisellä on hintansa. Nämä osamaksut ovat pieniä kerrallaan, mutta ajan kuluessa liikkeen suunta on merkittävä. Olemmeko Koillismaalla matkalla tulevaisuuteen vai tarraudummeko kouristuksenomaisesti kiinni vanhaan kuvitellen, että se meidät pelastaa. Laulun sanoin: eivät täällä liekit uhkaa, täällä pikku hiljaa pohjaan poltetaan.
Teillähän on se kasvava matkailu, sanoi eteläsuomalainen. Hienoa. Mitä muuta teillä on? Palveluita (kunta, valtio, call centerit, kauppa jne.), keramiikkaa, puunjalostusteollisuutta ja maataloutta. Näillä on menty vuosikymmenet, mutta on käynyt ilmeiseksi, ettei perinteisten elinkeinojen veto yksin riitä.
Lähitulevaisuudessa todella merkittäviä uusia avauksia on näköpiirissä tasan kaksi. Kaivostoiminta Mustavaaralla ja mahdollisesti Pohjois-Kuusamossa, ehkä Käylän Juomasuolla. Kollaja-hanke olisi suuri 115 miljoonan euron investointi, vaikkakin kertaluonteinen lukuunottamatta kiinteistöveroja. Kollajan toteutuminen näyttää epätodennäköiseltä.
Mustavaaran kaivos ei suuremmin herätä vastustusta, ja se toivottavasti toteutuu pikapuoliin. Käylän Juomasuon kultakaivosta vastustetaan jo nyt raivokkaasti malmin sisältämän uraanin takia, vaikka asia on vielä selvittelyvaiheessa. Jos nyt odotettaisiin rauhassa tulokset ja vedettäisiin johtopäätökset vasta sitten.
Kuvitellaan ei-puolueen selkävoitto: ei kaivoksille, ei golf-kentälle, ei Kollajalle ja ei postintontin rakentamiselle noin aluksi. Lisää vastustettavaa on helppo keksiä.
Hinta on luettavissa muun muassa väkilukutilaston viimeiseltä riviltä. Kuusamossa käyrä sukelsi alle 16 500 asukkaan ja suunta on sama koko seutukunnalla. Tämä heijastuu väistämättä palveluihin, myös niihin kunnallisiin peruspalveluihin, joita me kaikki niin mielellämme puollamme. Eipä tarvita opettajia nykyistä määrää, jos lasten määrä vähenee. Ja jos ei ole veronmaksajia, niin kyllä se näkyy terveyskeskuksen toimintamahdollisuuksissa.
Kuusamossa työpaikkojen määrä on lisääntynyt noin tuhannella verrattuna 90-luvun lama-aikaan. Lisäys ei ole ollut riittävä muuttoliikkeen täydeksi pidäkkeeksi, mutta suunta on oikea.
Kriittisyys ja kyseenalaistaminen kuuluu kansalaisyhteiskuntaan. Mutta pelkkää ei-kylttiä heiluttamalla ei hyvinvointia rakenneta.