Alakerta | Marko Pinola / marko.pinola@koillissanomat.fi
”Kunnioita jumalia ja buddhia, mutta älä koskaan luota heihin”. Tässä 1500-1600 lukujen taiteessa eläneen Japanin kuuluisimman miekkamies Miyamoto Musashin lauseessa kiteytyy viisaus, jota olisi syytä miettiä näin Räsäs-kohujen ja kirkosta eroamisten aikakautenakin. Sielunhoidollisia asioita pohtiessa kun tuntuu monesti unohtuvan, kuka tässä ja nyt on todella vastuussa omasta henkisyydestä ja sen vaalimisesta. Jos ihmisellä on sielu, olisi tervettä että ihmiset myös ottaisivat hoitovastuun siitä itselleen, sen sijaan että antaisivat sen jumalille tai hengenmiehille. Pyhissä kirjoissa on tuhansia viisauksia, ihmisen omatunnossa lukemattomia. Kummasta löytyy totuus paremmin?
Omasta hengentilasta vastuun ottaminen voisi toimia hyvin nyt, kun sisäministeriön puheet saavat kirkon ovet paukkumaan. Kun ihminen itse hoitaa sielunsa tointa, uskon hänen itsetunnon kestävän pystyssä päin ajoittaiset toisen suusta päässeet sammakot. Puheista ei tarvitse hermostua ja uskonnollisista yhteisöistä tunnekuohuissaan erota, kun hengen ohjakset ovat tiukasti omistajan kourissa. Musashin viisaus toteutuu, sillä henkisen itsenäisyyden harjoittaminen ei poissulje jumalien ja uskonnollisten yhteisöjen kunnioittamista. On myös tärkeää hoksata, että tarvittaessa jumalilta ja hengenmiehiltä voidaan ammentaa ideoita omaan henkisyyteen –kuitenkin niin, että perustan määrittelee aina ihminen itse.
Toisaalta ei pidä hetkeäkään epäröidä uskonnollisesta yhteisöstä eroamista, mikäli se liiaksi rajoittaa jäsenensä suvereniteettia hengellisyyteensä. Jos näin käy, pitää ovien paukkua ja lujaa. Sisäasiainministerin viimeaikaisissa puheissa ei mielestäni ole sellaisia elementtejä, joista kuulijoiden sielunelämä paljoa hetkahtaisi. Paljon huolestuttavampaa on, että vastuullisessa tehtävässä toimiva ministeri Räsänen tuntuu herkästi takertuvan vuosisatoja vanhaan Raamattuun sen sijaan, että tutkisi omaatuntoaan, joka väistämättä on sidottu tähän maailmaan ja aikaan.
Marko Pinola