Nykyisistä Koillismaan kuntapäättäjistä erittäin moni empii, lähteäkö hakemaan valtuustopaikkaa tulevan syksyn kunnallisvaaleissa. Tämä ilmeni Koillissanomien tekemässä kyselyssä (KS 17.2.).
Posiolla ei ole yhtään istuvaa valtuutettua, joka tietäisi tässä vaiheessa varmasti luvata asettuvansa ehdolle. Keskustan kunnallisjärjestön puheenjohtaja Seppo Heikkala arvelee, että kyseessä on posiolainen tapa kursailla. Ei sanota, vaikka tiedettäisiin, että ollaan lähdössä mukaan kisaan.
Valtuustopaikastaan luopuu varmasti noin viidennes Koillismaan valtuutetuista. Lisäksi iso osa kannastaan epävarmoista on kyselyn mukaan kallistumassa poisjäännin kannalle. Valtuutetut ilmoittivat valtuustopaikasta luopumisensa syyksi useimmin ajanpuutteen tai vetosivat korkeaan ikäänsä. Näyttää siltä, että Koillismaan valtuustoissa on edessään mittava verenvaihto.
Hattua nostan kaikille niille, jotka lähtevät tavoittelemaan valtuustopaikkaa tulevan syksyn kuntavaaleissa. Nyt on asiantunteville vastuunkantajille kysyntää enemmän kuin kenties koskaan. Koillismaalla on edessä isoja kysymyksiä, jotka kiteytyvät kaikki siihen suurimpaan. Miten nämä kairat pidetään elinkelpoisina jatkossakin?
Väestön nopea vanheneminen pakottaa muutokseen. Vanhuus on arvokas asia, ja on hienoa, että ihmiset elävät yhä pidempään, yhä terveempinä. Silti on huomioitava, että ihmisten avun tarve lisääntyy jyrkästi hänen täytettyään 75 vuotta. Vanhusten määrä suhteessa aktiiviväestön määrään lisääntyy Koillismaalla vauhdilla.
Palvelujen ja kuntatalouden kannalta yhtälö on vaikea: tarvitsijoita on yhä enemmän samalla, kun työikäisten määrä vähenee. Sosiaali- ja terveyspalveluihin panostetaan jo nyt Koillismaalla kunnasta riippuen 50-70 prosenttia kunnan budjetista, eikä raha silti tahdo riittää. Palvelujen tuotantoa on pakko tehostaa, keinoista ei vain tunnu olevan yksimielisyyttä.
Pelkällä leikkurilla ei hyvinvointia pelasteta. Tarvitaan myös eettisesti ja ekologisesti kestävää talouskasvua. Taloudellista toimeliaisuutta pitää vaalia ja kaikki vaihtoehdot tutkia ennen hutkimista. Myös kaivosteollisuudessa. Toivoa on.
Pudasjärven kunnanjohtaja Kaarina Daavittila huomautti Kalevan haastattelussa, että maan ainoat merkittävät teolliset investoinnit tehdään tulevina vuosina pohjoiseen. Daavittila myös esitti rohkean ajatuksen: näivettyvien kuntien tulee ryhtyä turvaamaan työvoiman saantiaan maahanmuutolla.
Paljon on kiinni siitä, säilyykö alueella usko tulevaan.
Vaikka valtuustoissa ei suoraan päätetä elinkeinojen sijoittumisesta, eikä pystytä vaikuttamaan väestön ikääntymiseen, niin paljon vartijana kuntapäättäjät ovat silti. Toivoa sopii, että vastuunkantajia löytyy jokaisen puolueen ehdokaslistalle.
Petri Karjalainen