Aloitin 42 vuotta kestäneen toimihenkilömetsämiesurani 1.1.1975 ja silloin Suomen metsissä oli puuta 1.54 miljardia kuutiota. Tällä hetkellä tuo lukema on aika tarkalleen 2.5 miljardia. Eli kasvu on ollut mahtavaa, ja myönnän, että vain osa siitä on ollut omaa ansiotani.
Suomessa on eniten puita maailmassa sadalla hehtaarilla, eli 72 000 kappaletta ja 720 per hehtaari. Jokaiselle suomalaiselle määrästä riittää 4500 ikiomaa puuta. Maailman puut tasan jaettuna jokaiselle Telluksen tallaajalle riittäisi vain 420 puuta. Kaikkiaan Maapallolla kasvaa 3040 miljardia puunrunkoa, joka on enemmän kuin Linnunradalla tähtiä tai ihmisaivoissa soluja.
Jo näistä luvuista huomaamme, että metsä on se, joka meidät on elättänyt, elättää ja tekee niin myös jatkossakin. Jokaisella suomalaisella on oma näkemys ja suhde metsään ja niin sen tulee ollakin, koska meidän suomalaisten hyvinvointi riippuu niin ratkaisevasti maassamme humisevista metsistä.
Kasvihuoneilmiö jyllää yhä voimakkaammin, mutta onneksi tilanteeseen on havahduttu, ja yhdeksän ihmistä kymmenestä haluaa tehdä jotain, eli vähentää päästöjään ja lisätä maamme hiilinielua. Tässä ovat avainasemassa hoidetut metsämme, eivät mitkään rääseiköt.
EU on tehnyt päätöksen siitä, että Unionin alueella hiilidioksidipäästöjä leikataan vuoden 1990 tasosta 40 % vuoteen 2030 mennessä. Suomen kokonaispäästöt olivat vuonna 1990 71 miljoonaa hiilidioksiditonnia ja vuonna 2017 56 miljoonaa hiilidioksiditonnia. Eli jotain olemme tehneet jo tähän mennessä oikein.
Juuri nyt metsiemme hiilinielu on 2.5 miljardin kokonaispuustolla ja 107 miljoonan kuution vuotuisella kasvulla ja 70 miljoonan kuution vuotuisilla hakkuilla uusimpien tietojen mukaan 40 miljoonaa hiilidioksiditonnia. Oikein kohdennetuilla metsien lannoituksilla hiilinielua voidaan kasvattaa 5 – 7 miljoonaa hiilidioksitonnia.
Lisäksi käytössämme on parhaista puistamme jalostettu ja siemenviljelyksillä kasvatettu viljelymateriaali, joka kasvaa kolmanneksen paremmin kuin pellonvierikärväiden jälkeläiset. Emme myöskään viivyttele uuden puusukupolven aikaansaamisessa, vaan istutamme tai kylvämme uuden metsäsukupolven vuoden sisällä ja näin saamme taimien käyttöön vielä elossa olevien, edellisen puusukupolven mykorritsasienien verkoston. Näin kasvu lähtee heti käyntiin eikä hiilinielu sammu käytännössä koskaan.
Vielä paremmalta tulevaisuudessa, sillä oikealla tavalla suoritettua metsänhoitoa on harjoitettu maassamme vasta noin 40 vuotta ja tulokset ovat enemmän kuin rohkaisevia. Tulevina vuosikymmeninä puuvaramme kasvavat yli 4 prosentin vuosivauhdilla ja vuotuinen kasvu vuoteen 2050 150 miljoonaan kuutiometriin. Ja vaikka mitä tekisimme, niin ilmastonmuutos muuttaa metsiämme, mutta myös lisää niiden kasvua.
Tulevina vuosina hakkuita on tarkoitus nostaa uusien puunkäyttöpaikkojen raaka-aineensaannin turvaamiseksi 80 miljoonaan kuutioon. Ja jo tästäkin on kuulunut vihreähenkistä vastustelua, jopa kauhistelua. Siihen ei ole aihetta, sillä tulevilla puunkasvumäärillä lähes joka toinen kasvava puukuutiometri puustostamme jää reserviin ja nilurien, kirjanpainajien ja ytimennävertäjien syötäviksi.
Vuoden 2014 alussa voimaan tullut nykyinen metsälaki antaa mahdollisuuden erirakenteisen metsän kasvatukseen, jossa jonkinmoinen harseikoksi kansankielessä sanottu ”metsänpeitto” pyritään säilyttämään ilman istutusta tai kylvöä.
Itse jouduin käyttämään lähes koko metsämiesurani tällaisten rääseiköiden kuntoon saattamiseen, joten en suosittele mallia kenellekään muualla kuin korvilla ja karuilla kangasmailla.
Jotkuthan haluavat kuitenkin harrastella tällaista, vain harhaisissa kuvitelmissa hyväksi osoittautuvaa metsänhoitoa. Sen tähden sitä ei pidä ottaa ainakaan laajemmassa mitassa käyttöön, koska siitä ei seuraa mitään hyvää. Puunostajat kun eivät suostu sen tuomaa laskua maksamaan, vaan sen maksaa seuraava, ilman puunmyyntituloja jäävä sukupolvi.
Arvaan jo nyt, että eivät taitaisi tykätä esi-isien ”hyvistä” töistä.