Niin ne vaan taas kerran herrat saivat aikaan hallituksen ja oikein kansanrintama sellaisen. Edellisen kerran kansanrintaman hedelmistä saimme nauttia Sorsan kolmannen hallituksen aikaan helmikuusta 1982 toukokuulle 1983. Kansanrintamaksihan sanotaan sellaista hallitusta, joka on rakennettu vasemmistolaisten ja keskustalaisten puolueiden varaan oikeistoa ja eri toten äärioikeistoa ja sen politiikkaa vastaan.
Ilmeisesti tällaiselle hallitukselle oli olemassa jopa jonkinmoinen tilaus, sillä kyllä edelliset neljä vuotta ajettiin niin oikeaa laitaa kuin Suomessa vain voi ajaa. Ihan hirvitti toisinaan seurata menoa, jossa leikattiin armottomasti ja toisaalla rakennettiin ihme himmeleitä työttömien päänmenoksi.
Työttömyys on tällä hetkellä noin 6.5 prosenttia ja se tarkoittaa sitä, että kaikille joilla on halua tehdä työtä, niin sitä melkoisella varmuudella myös saa. Kapitalistien päämajassa, eli Amerikassa työttömyysprosentti on himpun verran alle neljän prosentin. Toivottavasti hallitus onnistuu ja pääsemme Amerikan lukemiin, sillä Suomihan on maailman amerikkalaisin maa emämaan jälkeen.
Itse olen viettänyt raitista ja muutoinkin siveellistä elämää, mitä nyt kirosana livahtaa toisinaan, kun jo ennestään kipeä ukkovarvas tökkää johonkin sitä kovempaan. Myöhään valvomista on tälle vuodelle tasan yksi kerta, eli vapunaattona nirskautin pullon, tai oikeammin kaksi, auki ja paransimme naapurin ukkelin kanssa aamuyölle asti tätä kurjaa maailmaa ja silloin tuntui vahvasti siltä, että aamulla se on jo paljon parempi.
Viimeiset tupakinsavut vetelin maanantaina 18. päivä tammikuuta 2016 Taivalkosken terveyskeskuksen sisääntulohökötyksen alla kello 8.50. En tiennyt silloin, että se oli viimeinen tupakkini, sillä odottelin vasta kyytiä tuomiolleni Ouksiin. Olin nimittäin ruvennut näkemään edellisillasta lähtien kaiken kahtena, mutta kun suljin toisen silmän, niin kaksoiskuva katosi.
Ouksissa tiukka lääkäri kyseli mahdollisista huonoista tavoistani ja kun ilmoitin, että tupakki se kyllä röyhyää suupielessä, niin hän komensi tiukasti: ”Lopeta se!” Makoilin Ouksissa viisi vuorokautta ja kun sattuivat vielä talven kovimmat pakkaset juuri tuolle viikolle, enkä tarennut tai edes iljennyt mennä ulos polttelemaan, niin pääsin tupakista eroon kuin varkain.
Vaivanikin selvisi: oikean silmän kuudennen hermon halvaus. Silmälääkäri oli kovin lohdullinen, kun hän alkoi kertoa diagnoosia. ”Ensiksi: teidän vaivaanne ei voi parantaa. Toiseksi: se paranee ajan kanssa itsestään muutamassa viikossa. Kolmanneksi: jos se ei parane puoleen vuoteen, niin silmän asento korjataan leikkauksella oikeaksi. Olin kovasti huojentunut ja vielä enemmän, kun toinen vaihtoehto toteutui ja pystyin olemaan vielä viimeisen työvuoteni sairausloman jälkeen töissä. Onko kohtaloa olemassa, vai onko kaikki johdatusta tai ennalta määrättyä. Minulle ainakin sairastuminen toi helpotuksen toiseen vaivaan, sillä polttelun lopettaminen oli yksi elämäni parhaista päätöksistä ja se kannattaa tehdä kaikkien muidenkin vielä sauhuttelevien kanssaeläjieni pikimmiten.
Elämme vuoden kirkkainta aikaa ja keskiyön satumainen hetki on edessämme. Nautitaan siitä täysin rinnoin läheistemme seurassa ja mietitään pieni tovi sitä, että miksi luonto on järjestänyt juuri meille pohjoisen ihmiselle tämmöisen elämyksen. Ajateltaisiinko niin, että Suuri Luonto haluaa muistaa näin juuri meitä, jotka kestämme jouluisen sinisenhämärän ja pakkaset paremmin kuin kukaan muu.
Oikein hyvää juhannusta kaikille.