Kolumni

Veli Pohjosen kolumni: Kiertotalous etenee, tarvitaan uutta maaluokkaa

-
Kuva: Mikko halvari

Ihmiselle kiusallisten jätteiden kierrätyksestä on tullut yhä haastavampi ongelma. Jäteveden laitokset kyllä tehostuvat. Uudet biotuotetehtaat ovat kyllä entistä puhtaampia. Mutta mitä kirkkaampana laitokset laskevat vetensä vesistöihin, sitä enemmän laitoksille jää kiinteää jätettä.

Liete kompostoidaan tavallisesti turpeen sekaan, ruskehtavaksi jätemaaksi. Mihin tämä jäte kuuluu?

Jätelietteessä on edelleen kasveille hyödyllisiä ravinteita, kuten typpeä ja fosforia. Jäteliete voi kuitenkin sisältää myös ihmiselle hankalia jäänteitä, niin myrkyllisinä alkuaineina kuin kiusallisina bakteereina. Vaanivia, vielä vähemmän tutkittuja ongelmia ovat lietteeseen päätyneet lääkejäämät ja mikromuovit.

Jätelietteen levitys tavallisille ruoan tai rehun pelloille ei ole enää ratkaisu.

Hakkeella ja pelletillä käyvistä lämpövoimaloista tulee yhä enemmän tuhkaa. Se sisältää usein niin paljon kadmiumia, että tällaista tuhkaa ei ole enää lupa levittää ruoan ja rehun tuotannossa olevaan peltoon. Tällainen tuhka ei sovellu luonnonmetsiinkään, jotka tuottavat ihmisille marjoja, sieniä ja riistaa.

Vuonna 2008 mietintönsä jättänyt maa- ja metsätalousministeriön työryhmä esitti ratkaisuksi, että osa ravinnepäästöjen suhteen ongelmallisimmista peltolohkoista ”ostettaisiin” pois korkeaan ruoka- tai rehusatoon tähtäävästä viljelystä. Niille lohkoille tulisi laajaperäisempi, ravinteiden kierrätyksen ympäristötavoite.

Nyt, 10 vuodessa ympäristöhuolet ovat syvenneet ja ympäristötavoitteet ovat tiukentuneet. Tarvitsemme 2020-luvulla ravinnevuotojen, bakteerien, lääkejäämien ja mikromuovien pysäyttämiseen uuden maaluokan, kierrätyspeltojen maaluokan.

Kierrätyspellot kasvatettaisiin yhteiskuntien ja teollisuuden tuottamilla ravinnepitoisilla jätteillä. Kierrätyspellot tuottaisivat vain energiaa, tyypillisesti tuhkalla lannoitettujen lyhytkiertopuiden haketta lämpö- ja sähkövoimaloihin.

Kierrätyspellot eivät tuottaisi ihmiselle ruokaa eikä karjalle rehua. Kierrätyspellot viljeltäisiin nopeakasvuisilla lehtipuilla niin tiheinä, että ne eivät kasva marjoja ja sieniä poimittavaksi asti.

Kierrätyspeltojen tuotannolla hoidettaisiin myös ravinnepäästöiltään ongelmalliset ”valumilta pois ostettavat” peltolohkot; näin nämä pellot pysyisivät kuitenkin maatilojen tuotannossa.

Viljelijä saisi kiertotalouden viljelystä tuloa yhtäältä hakebiomassan myynnistä ja toisaalta nykypäivän ympäristötuista. Vastineeksi hän sitoutuisi säilyttämään kierrätyspellot uudessa maaluokassa vähintään määräajan, esimerkiksi 20 vuotta. Sinä aikana kierrätyspeltoja ei siirrettäisi ruoan tai rehun tuotantoon eikä viljeltäisi luonnonmetsäksi.

Ravinteiden kierrätys on yhä tärkeämpää niin Suomessa kuin kaikkialla hyvinvoinnin EU:ssa. Aihe kuumenee myös itänaapurissamme.

Kierrätyspeltojen viljely ekologisena haravana, ravinnevuodon pysäyttäjänä ja ravinteiden kierrättäjänä on verraten pitkällä Ruotsissa ja Tanskassa. Voimme heti siirtää tämän tietotaidon viljelijöillemme. Lisää tutkimusta ja käytännön sovelluksia silti tarvitaan.