Kolumni

Veli Pohjosen kolumni: Kinaamme, voiko hakkuut nostaa 80 miljoonaan kuutioon vuodessa – voi ja jatkossa Koillismaan metsiäkin tuuheuttaa yhä useammin lehtikuusi

-
Kuva: Mikko halvari

Kevään edetessä yksi suosituimpia kansanlaulujamme on Karjalan kunnailla, kun siellä jo ”lehtii puu”. Sanoitus on vuodelta 1902. Seuraavalla säkeellään ”jo Karjalan koivikot tuuhettuu” sanoittaja Valter Juva tuli antaneeksi vihjeen tulevien vuosikymmenten metsäkiistelyihin.

Tuoreimmassa, kevään 2019 kiistelyssä kinaamme siitä, voiko metsiemme hakkuu jatkua nykyisellä tasollaan (72,4 miljoona kuutiota vuonna 2017) vai voimmeko nostaa hakkuut tasolle 80 miljoonaa kuutiota vuodessa. Tai pitäisikö meidän äärimmäisessä tapauksessa vähentää hakkuita 60 miljoonaan kuutioon vuodessa.

Metsäntutkimuksen viimeisin kasvulukema on 107 miljoonaa kuutiota vuodessa. Tämän mukaan voimme nostaa hakkuut tasolle 80 miljoonaa kuutiota vuodessa. Kun laskemme hakkuiden päälle puuston vuotuisen luontaisen lahoaman, noin 15 miljoonaa kuutiota, koko poistuma nousee tasolle 95 miljoonaa kuutiota vuodessa. Meillä on vielä pelivaraa yli 10 miljoonaa kuutiota.

Hakkuiden ja metsänkasvun suhteesta kiisteltiin jo 1970-luvulla. Hienopaperin tehtaat tarvitsivat lisää tasalaatuisen kuidun raaka-ainetta. Metsäntutkimuslaitos ja metsäteollisuus käynnistivät yhdessä viljelyhankkeen nimeltään Suomen nopeakasvuisimmat metsät.

Ykköspuuksi nousi jalostettu ja täsmäviljelty lyhyen kuidun rauduskoivu. Mittavimmat ja näyttävimmät koeviljelmät perusti Enso-Gutzeit-yhtiö Imatran tehtaansa ympäristöön. 1900-luvun lopussa alueella matkaava saattoi ihailla tuuheina kasvavia Karjalan koivikoita.

2000-luvun puolella tarve lyhytkuituiselle rauduskoivulle hiipui, kun tietokoneiden yleistyminen sekoitti paperin maailmanmarkkinat. Metsäteollisuutemme painopiste siirtyi pitkäkuituiseen, havupuista peräisin olevaan selluun ja esimerkiksi postin kansainvälisen verkkokaupan vaatimaan lujaan pakkauskartonkiin.

Lisää pitkäkuituista havupuuta tarvitaan kaikkiin uusiin biotuotetehtaisiin, ainakin Kemijärvelle, Kemiin, Paltamoon ja Kuopioon. Männyn ja kuusen kasvut eivät niille kaikille enää riittäne. Luontaiset havupuumme tarvitsevat rinnalleen muita, ulkomailta valittuja ja edelleen jalostettuja kovemman kasvun havupuita.

Metsänviljelytieteellä on tähänkin jo ratkaisu. Eri puolilla maatamme, napapiiriä myöten on koekasvatettu 50-70 vuoden ajan pohjoiselta pallonpuoliskolta kerättyjä havupuita. Lupaavimmat, kotimaista mäntyämme ja kuustamme nopeammin kasvavat havupuut ovat kanadalainen kontortamänty ja siperianlehtikuusi.

Lehtikuusi on yleisimmin viljelty vieraspuulajimme. Sitä kasvaa koko Suomessa noin 20 000 hehtaarin alalla. Pohjoisia näyttöjä lehtikuusesta on esimerkiksi Rovaniemen Kivalossa ja Kuusamossa vaikkapa Naatikkavaaran rinteessä.

Ottamalla pitkään kehitetyt metsänviljelyn tutkimustuloksemme käyttöön voimme jatkaa kohenevan metsänkasvun tiellä. Se varmistaa puun riittävyyden kaikille tehtaillemme. Puun tarve on joka tapauksessa niin suuri, että viljelyn tulee käynnistyä välittömästi.

Jo lähitulevaisuudessa myös Koillismaan metsiköt tuuhettuu. Täällä se tapahtunee ennemmin lehtikuusella kuin rauduskoivulla.