Verot valtion maksettaviksi, kajahti kuuluisa vaalilause 70-luvulla. Eduskuntavaaliehdokkaana olleen kansanmiehen lausahdus oli yleisen naureskelun kohde, mutta koitti päivä, jolloin sana tuli lihaksi.
Sallan kunta esittää virallisesti valtiota verolle pantavaksi. Salla aikoo lätkäistä valtion omistamille suojelualueille prosenttiyksikön suuruisen kiinteistöveron.
Moista ei ole kuunaan kuultu.
Kunnanvaltuusto naulii kiinteistöveropäätöksen pöytään marraskuussa. Sen jälkeen se päätyy valtiovarainministeriön herrojen ihmeteltäväksi. He toteavat, ettei päätös ole lainmukainen. Samat terveiset Sallan kunta saa myös verottajalta.
Räväköistä puheistaan tunnettu kunnanjohtaja Kari Väyrynen aikoo panna asiassa kovan kovaa vastaan kaikissa oikeusasteissa. Sallalaisten tuskan ymmärtää. Taantuva ja ikääntyvä väestötappiokunta, joka epätoivoisesti yrittää järjestää lain vaatimat palvelut kuntalaisilleen.
Sallan päättäjien korvissa kuulostaa lähinnä vinoilulta hallituksen toive, että kunnat lähtisivät laajentamaan veropohjaansa. Millä tuota enää laajentaa, kun veroprosentit ovat jo valmiiksi tapissaan.
Kunnes kunnanjohtajan pään päällä syttyi idealamppu. Hätä keinot keksii.
Leikitäänpä ajatusleikki, että pohjoisen kunnat oikeasti saisivat suojelualueistaan verotuloa. Otetaan kaksi esimerkkiä Kuusamosta vuodelta 2004, jolloin metsäveroa vielä maksettiin metsän arvioidun vuotuisen tuoton mukaan, eikä puun myyntivoitosta, kuten nykyään.
Verottaja arvioi Kuusamossa sijaitsevan 35 hehtaarin tilan vuosituotoksi 814 euroa. Verotuksessa käytetty varallisuusarvo oli kymmenkertainen eli 8 140 euroa. Sallan kaavailema prosentin vero olisi tästä metsästä reilut 80 euroa. Toisella 124 hehtaarin tilalla vuosituottoarvio oli 2 800 euroa, joten vuotuinen vero oli 280 euroa.
Eli Sallan veromallilla valtio maksaisi suojelualueistaan veroa reilut 2 euroa hehtaaria kohti.
Sallassa ja Kuusamossa on molemmissa noin 53 000 hehtaaria valtion suojelumetsää. Eli kuntien kassaan kilahtaisi reilut sata tonnia, mikä Kuusamon 80 miljoonan euron budjetissa ei ole juuri mitään, Sallassa vähän enemmän.
Sallalaisten ajatuksissa siintänee voimalaitosverojen kaltainen tuotto. Mikäli suojelualueiden verotus vertautuisi tähän, niin mittakaava olisi kerralla toinen. Jos Kollajan tekoallas rakennettaisiin, Pudasjärven kaupunki saisi vuosittain miljoonan lisää kiinteistöverotuloja. Tällainen potti olisi lottovoitto mille tahansa pikkukunnalle.
Salla todennäköisesti häviää kamppailunsa valtiota vastaan, ja he sen itsekin tietävät. Sallalaisten pohjimmainen viesti on poliittinen: keinot kunnan lakisääteisten palvelujen turvaamiseksi alkavat olla vähissä. Niin vähissä, että valtio on pantava verolle.
Petri Karjalainen