Tänä talvena on useaankin otteeseen putkahtanut julkisuuteen epävirallisia tietoja, että Rukalla ei kilpailtaisi enää ensi syksynä maailmancupin avauksessa. Ainakin mäki ja yhdistetty jäisivät kisaohjelmasta pois ja jäljelle voisi jäädä mahdollisesti maastohiihto, mutta yksin sen järjestäminen ei olisi tietenkään järkevää.
Iltalehti oli viime viikon lopulla saanut syväkurkkutietoa, jonka mukaan Kansainvälisen hiihtoliiton suuret vaikuttajat haluavat siirtää kisat muualle. Viimeisenä pisteenä viime syksy, jolloin jouduttiin perumaan mäen ja yhdistetyn kilpailuja.
Vaaditaan tuulisuojaa ja ylämäkeen jäälatua. Kaupunki on jo viime vuonna varannut rahaa hankkeeseen, mutta nyt on osoittautunut, että varatut rahat eivät tähän riitä. Kahdensadantuhannen sijaan tarvitaan kahdeksansataa tuhatta. Kaupunki joutuu osoittamaan investointiin lisärahaa 600 000 euroa.
Puheitta ja äänestyksittä ei asia etene, mutta lopulta lisämääräraha ilmeisesti hyväksytään, vaikka pitkin hampain.
Ainakaan teknisellä puolella ei ole tällä hetkellä paljon mitään muuta tehtävissä, kuin yrittää täyttää Kansainvälisen hiihtoliiton toive. Koko hyppyrimäkeä ei saada seinien sisään ja luonnonolosuhteisiin kisojen aikaan on mahdotonta vaikuttaa. Jos tuulee niin tuulee, jos sataa niin sataa. Eikä tuulen suunnallekaan voi ikävä kyllä mitään.
Vähän tässä järjestäjät ovat puun ja kuoren välissä. Jos muutoksia ei tehdä, kisoja ei varmaan tänne enää myönnetä. Eli rahaa uudistuksiin on laitettava.
Maailmancupin avaus on järjestetty Rukalla jo pitkästi toistakymmentä kertaa ja tietyistä manöövereistä tulee alalla kuin alalla helposti pikku hiljaa liian tuttuja ja tavanomaisia, turrutaan.
Kisoja seuranneena toivoisi jälleen uutta liekkiä kisojen alla ja niiden aikana. Kun ensimmäiset kisat tänne myönnettiin ja niitä valmisteltiin, into oli katossa. Koululaiset tekivät banderolleja ja olivat mukana katsojina, vaikka pakkanen paukkui. Jotain tällaista toivoisi tulevaisuudessa lisää.
Mikko Häme