Alakerta | Hilkka Manninen / toimitus@koillissanomat.fi
Taitaa olla uusi paita päällä, kylläpä ikkunastanne avautuu kaunis maisema, onpa ihana sää!
Tunnetko sinä ihmisen, jolla on kehut ja kiitokset herkässä? Ihmisen, joka kuuluu korulauseita kainostelematta jakelevaan ihmisryhmään eikä väsy tuomaan näkemäänsä hohdokkuutta muidenkin nenien eteen?
Heitä on paljon. Sanoja tuhlailevia, tunteineen kuohuvia kulkijoita.
Vastikään naureskelin yhdelle melko imelältä kuulostavalle kehulle. Siskoni on kokeillut tänä kesänä uutta mustikkapiirakkareseptiä, taiteillut kulhojen ja kermaviilipurkkien kanssa saaden aikaan komeita leipomuksia. Ensimmäinen maistui erinomaiselta, mikäpä siinä kun oli innokas leipuri ja hyvät ainekset.
Ei piirakka kuitenkaan valioyksilöltä näyttänyt. Oikeastaan se oli aika sotkuinen.
Maukasta toista piirakkaa voi kehua valehtelematta myös erittäin kauniiksi. Pohjan reunat pysyivät siisteinä ja mehevä täyte asettui aloilleen kiltisti. Eräs mustikkapiirakoiden syömistä rakastava, lapsuudestaan asti aiheeseen perehtynyt nautiskelija kehui tätä toista piirakkaa ”vielä täydellisemmäksi” kuin ensimmäistä.
Vielä täydellisempi? Hälytyskellot soivat. Jos edellinen räpellys oli jo täydellinen, miten sitä muka voi seurata vielä parempi leipomus?
Kehujaa ei voi moittia. On hienoa, jos vähän keskeneräistä ja kömpelöäkin osaa pitää täydellisenä. Kehujankaan kohdalle ei osu vain kertakaikkisen mahtavia asioita, vaan kehuja näkee asiat myönteisempänä kuin ne ehkä ovatkaan. Jopas tulee kehuttua. Tietysti mitä tahansa uunista tuoksujaan levittävää vatsantäytettä kannattaa ihastella ja siten varmistaa saavansa syötävää seuraavanakin päivänä.
Heinäkuun aikana aurinko on lämmittänyt kankeat suomalaiset vetreäksi kesäkansaksi. Ainakin minun on ollut helppo kehua Kuusamossa helteisen sään lisäksi esimerkiksi vauhdikasta kesäteatteria, markkinoilla syötyjä muikkuja ja pulikointeja lämmenneissä luonnonvesissä.
Tuskin on niin, että ne jotka iloitsevat paljon möyröttävät sen jälkeen vastapainoksi yhtä pitkän tovin. Vai onkohan ihmisellä joku pitkän ajan oloon sopiva keskiarvoinen olotila, viileä välinpitämättömyys? Jos siis kehuineen kohoaa liian riemukkaaksi toisaalla, väsähtää toisena hetkenä.
Kehumiseen ei tarvita paljoa. Apeanakin voi löytää ihmisiä, joita kehua ja asioita, joista puhuminen saa hyvälle tuulelle. Kehua saa, ja sen jälkeen saa kehua vähän lisää.
Hilkka Manninen