Ihminen on päivä päivältä yhä mukavuudenhaluisempi.
Ihminen pyrkii pääsemään mahdollisimman vähällä vaivalla kaikesta ja keksii jatkuvasti verukkeita, ettei hänen tarvitse laittaa itseään kunnolla likoon.
Ihminen ajattelee, että aina pitäisi olla kivaa – ei koskaan tylsää, tympeää tai masentavaa.
Mutta elämä on toisinaan myös ei niin kivaa.
On surullista, että aina pitäisi olla kivaa. On tylsää, jos ihmiset odottavat jatkuvasti olevan kivaa.
On nimittäin niin, että usein ei niin kivaa tehdessä tulee saatua aikaiseksi ihan oikeasti tärkeitä juttuja.
Joskus tympeitä ja tylsiä juttuja tehdessä kokeekin elämyksen, että tämähän ei olekaan niin kurjaa kuin oli ajatellut. Toisinaan tylsän jutun saa käännettyä päälaelleen ja lopputulos vaikuttaa siltä, että asia on hoidettu loppuun asti suurella intohimolla.
Miksi aina pitäisi olla kivaa? Jos aina olisikin kivaa, niin siihenkin varmasti kyllästyisi.
Ei kai kukaan ihminen oikeasti halua elää elämäänsä samalla kaavalla päivästä toiseen kokematta tunteiden laajaa kirjoa?
Yhdessä radiohaastattelussa eräs psykologi nosti ihmisen yhdeksi tärkeimmäksi tunteeksi vihan.
Psykologi sanoi, että viha on voimavara, joka on pitänyt monet ihmiset hengissä. Hän taisi tasan tarkkaa tietää, mistä puhui.
Yleensä, kun on kivaa, vihan tunnetta ei ole havaittavissa.
Mutta mikä on kivaa kenellekin?
Joku voi aidosti nauttia tiskatessa ja siivotessa, kun mitään ei tarvitse ajatella. Ehkä arkityö vaatii suuria ponnisteluja aivoilla, joten kotitalousaskareet ovat sitten erinomaista vastapainoa työlle.
Toiselle kotitaloustyöt taas saattavat olla sitä viimeisintä ajanvietettä. Juuri sitä ei niin kivaa tekemistä.
Mutta oli kivaa tai ei, niin tiettyjen arkirutiinien on pyörittävä.
Hauskaa tai ei, niin mieleeni on jäänyt erään maailman kuuluun räppärin kommentti, jossa hänen isoäitinsä oli komentanut hänet viemään roskapussin roskikseen.
Räppäri tuumasi isoäidin sanoneen hänelle, että vaikka olet miljonääri ja kuuluisuus, niin roskat viet itse. Hän oli todennut, että minä en vanhempana ihmisenä toisten roskia enää kuljeta.
Oikein hyvä osoitus siitä, että aina ei voi olla kivaa.