Kolme maata ja yli 5000 kilometriä. Ei hotelleja, ei autoa, ei matkaseuraa – vain sukset, kanootti tai omat jalat.
Näin matkaa 33-vuotias, läpi Norjan ja Ruotsin vaeltanut Johnny Wild, joka lähti tiistaina juoksemaan Kuusamosta kohti Helsinkiä. Edessä on viimeiset viikot, joiden jokaisena päivänä hän aikoo juosta maratonin verran.
On vuosi 2015. Norjassa asuva, puolalaislähtöinen Johnny Wild pyörtyy töissä ja herää sairaalasta. Syytä ei löydetä.
Sama tapahtuu viikon kuluttua uudestaan. Auto päätyy ojaan ja Johnny puolen vuoden sairaslomalle.
– Puoli vuotta tutkittiin, mutta kaikki näytti olevan täydellisesti. Aloin itse pohtia syytä, ja kysyin lääkäriltäni, voiko se johtua siitä, etten ole tyytyväinen elämääni.
Niinpä koko ikänsä syvää vettä pelännyt mies päättää haastaa itsensä ja aloittaa vapaasukelluksen. Siitä on apua, olo paranee.
– Kun menee veden alle, se on täysin uusi maailma. Siellä tuntee olonsa niin rauhalliseksi.
Marraskuussa 2015 hän sukeltaa 160 metrin syvyiseen vuonoon ja kohtaa silmästä silmään kymmenittäin miekkavalaita.
– Olin siellä syvässä vedessä villien miekkavalaiden kanssa, ja päätin, että jos selviydyn täältä, voin tehdä ihan mitä tahansa.
Kaksi viikkoa myöhemmin hän pyöräilee 800 kilometriä Tromssasta Kilpisjärvelle ja kiertää Suomen lappia keskellä joulukuuta 30 asteen pakkasissa.
Sen jälkeen hän kirjoittaa National Geographiciin artikkelin miekkavalaiden kanssa sukeltamisesta, ja alkaa suunnitella uutta seikkailua.
– Lapin jälkeen tajusin, etten ole ollut joka puolella Norjaa vielä. Niinpä päätin kävellä läpi Norjan. Valmistauduin viisi kuukautta. Myin autoni, myin kaiken mitä minulla oli. Minulla oli kaikki, hyvä työ, hyvä elämä, kaunis tyttöystävä – annoin kaiken mennä.
Miksi?
– Koska vihaan tylsää, normaalia elämää, sitä, että herää aamulla ja menee töihin, joka päivä elää samat asiat. Tiedän, että minun on tarkoitus tehdä jotain erilaista. Elämä on liian lyhyt. Minä haluan luoda hyviä muistoja.
Johnny aloitti matkansa viime vuoden kesäkuussa. Takana on jo yli vuosi erämaiden armoilla.
Matka ei ole sujunut ilman vastoinkäymisiä: Johnny on kokenut varusteiden varastamisen, Norjan vaihtelevat säät ja hypotermian – kahdesti.
– Loukkaannuin Ruotsissa juuri ennen joulukuun alkua, ja se pisti minut sivuun kahdeksi kuukaudeksi. En voinut kävellä. Helmikuussa minulla oli ruokamyrkytys viikon, pakkasta oli -28 astetta ja suksilla varusteita 120kg. Mutta mikään ei voi pysäyttää minua.
Norjan ja Ruotsin läpi vaellettuaan Johnny päättää valloittaa myös Suomen.
Suomen osalta miehen suunnitelma on hiihtää ja kävellä, kunnes meloisi kanootilla itärajan tuntumassa kohti etelää, Oulankajoelta aloittaen. Suunnitelma menee pieleen. Kanootti juuttuu kuljetukseen ja jatkaminen viivästyy kolme viikkoa. Kun kanoottia ei ala kuulua, hän päättää juosta.
Viikko sitten perjantaina Johnny aloitti juoksunsa Sallan Karhujärveltä kohti Kuusamoa.
– Karhujärveltä kesti kaksi päivää päästä tänne. Sieltä oli 88 kilometriä, eli juoksin noin kaksi maratonia. Tajuan nyt, että melominen olisikin ollut ihan liian helppoa.
Ensimmäiset 50 kilometriä sujuvat hyvin.
– En ole juoksija, olen lenkkeillyt kyllä, mutta vain 10 kilometrin lenkkejä. Pelkäsin, että lihakseni ovat aamulla niin kipeät, etten voisi edes seistä. Kun heräsin, olin shokissa – lihaskipu ei ollut normaalia suurempaa.
Lauantaina Rukaa lähestyessä saapuu uusi ongelma.
– Kipu vasemmassa polvessa on valtava. Kun juoksen, en voi pysähtyä, koska sen jälkeen kipu on sietämätöntä. Rehellisesti sanottuna olin aluksi vähän peloissani, mutta en anna periksi, en luovuta. Mind over body, en anna tällaisen asian kontrolloida minua.
Sinnikäs seikkailija nukkuu Munakkalammen laavulla, ja sunnuntaina päättää jatkaa kohti Suomussalmea. Hänen täytyy kuitenkin palata takaisin; kipu on niin kova. Maanantaina hän käy Kuusamon terveyskeskuksessa, ja jumittuu sinne koko päiväksi. Vakuutustietojen saaminen Norjasta ei onnistu.
– Hukkasin paljon aikaa, mutta täytyy vain hyväksyä, että välillä suunnitelmat muuttuvat.
Tiistaina hän pääsee viimein matkaan.
– Tällä matkalla niin monet asiat ovat yrittäneet pysäyttää minut. Ellei auto aja ylitseni, aion päästä loppuun saakka.
Johnny juoksee ilman huoltoa. Mukanaan hänellä on vain neljän kilon painoinen reppu.
– Nukun maassa. Minulla ei ole telttaa, ei patjaa, vain ohut makuupussi ja eristävä, foliomainen suoja ja hyttysverkko. Tavoite on minimoida paino. Minulla oli kaksi kevyttä takkia, tavallinen ja sadetakki. Ostin rukalta takin, jossa nämä kaksi yhdistyivät, ja uudet kengät.
Mukana ei ole ylimääräisiä vaatteita tai ruokaa.
– Juoksen niin kauan, että pääsen paikkaan, jossa syödä. Ystäväni Jukka Lantto vinkkasi, että kokeile mustikkakeittoa ja sekoita veteen. Se riittää pitkäksi aikaa – ei tarvitse juoda kokoajan, ja saa ravintoaineita, sokeria ja suolaa.
Koko hullunrohkea matka päätyy lopulta Norjan televisioon: Johnny videoi GoPro:llaan kaiken.
– Minun täytyi miettiä, miten voin tehdä sitä mitä rakastan, ja silti tienata elantoni. Kuvaan kaiken ja myyn TV:lle. Pidän siitä, jos inspiroin ja rohkaisen muita ihmisiä, kun he näkevät, että tämä on minultakin mahdollista.
Mies kertoo, että jotkut ovat alkaneet kutsua häntä jo 2010-luvun Forrest Gumpiksi.
– Juostessa en keskity luontoon enkä tiehen. En katso paljonko kilometrejä on. Minä vain juoksen.