Kolumni

Viikko löy­säs­sä hir­res­sä

Viikon verran on tullut oltua niin sanotusti löysässä hirressä. Kysymys on siitä, nousevatko Finnairin lentokoneet lähipäivinä ilmaan vai eivät. Tätä kirjoitettaessa torstaina iltapäivällä ei ollut vielä tietoa, miten Finnairin ja matkustushenkilöstön työehtosopimusneuvotteluissa on lopulta käynyt.

Jos tulosta ei torstaina saavuteta, tilanne pahenee varmasti entisestään ja homma lukkiutuu lopullisesti. Loputkin lennot taitavat jäädä lentämättä, jos yhä uusia ammattiliittoja liittyy lakkoon.

Tarkoitus on lentää Thaimaahan. Lähtö olisi lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Oulusta. Saa nähdä kuinka käy. Naapurilla ja hänen ystävillään kävi huono tuuri. Heidän olisi pitänyt lentää viikko sitten samaan kohteeseen, mutta juuri tämä lomalento peruttiin. Ikävä kyllä.

Lakko ei ole mieluista, eikä varsinkaan silloin, kun se sattuu koskettamaan itseä. Ja yleensähän on niin, että jossain vaiheessa lakon vaikutukset koskettavat ulkopuolisia. Eipä lakko taitane juuri koskaan jäädä pelkästään työnantajan ja työntekijän väliseksi selkkaukseksi. Ulkopuoliset siitä joutuvat kärsimään.

Nykypäivänä Suomessa tapahtuu usein vielä siten, että kun jonkin alan lakko alkaa, syntyy kohta tukilakkoja monelta muulta suunnalta. Kuten lentohenkilöstön kohdalla. Jos tukilakot jäisivät siihen, ettei lentokoneiden ruokahuolto pelaisi, se ei paljon hetkauttaisi, sillä eivät Finnairin ruuat mitään gourmee-ruokia ole. Varsinkin AKT ja sen puheenjohtaja Timo Räty on kunnostautunut nykypäivän lakkokenraalina.

Mutta Rädyllä ja AKT:llä on vielä pitkä matka 1960-luvun Merimies-unioniin ja sen legendaariseen puheenjohtajaan Niilo Wälläriin. Wälläri merimiehineen vastasi viime kädessä siitä liikkuivatko laivat Suomen vesillä.

Nuoruudesta on jäänyt mieleen, että yhtä varmasti kuin syksyllä lumi tuli maahan ja järvet sekä meret jäätyivät, tiedotusvälineistä saatiin kuulla, kuinka Wälläri uhkasi jäänmurtajia lakoilla. Lakkouhka tuli murtajille aina talven tullen - ei koskaan sulien vesien aikaan. Talvet olivat tosin vuosikymmeniä sitten nykyistä kylmempiä ja murtajia tarvittiin, mutta miten lie enää tänä päivänä. Murtajien miehistöjen lakot ovat siinä mielessä historiaa.

Kello on torstaina 12.00, 13.00, 14.15,... 16.45 eikä neuvotteluista ole tullut tietoa. Löysässä hirressä vielä roikutaan.

Eipä lakko taitane juuri koskaan jäädä pelkästään työnantajan ja työntekijän väliseksi selkkaukseksi. Ulkopuoliset siitä joutuvat kärsimään.